Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden vanha rakkaus kummittelee edelleen?
20.05.2016 |
Elän vakiintuneessa ja erittäin hyvässä parisuhteessa. Tämä suhde on elämäni paras ja ihanin, vaikka aiemmistakaan seurustelusuhteista ei ole mitenkään paha maku jäänyt suuhun. Pidän itseäni onnekkaana rakkaudessa, minulla on asiat hyvin, ja toivottavasti näin on jatkossakin.
Muut exät on aikoja sitten unohdettu, mutta yksi ei tunnu haihtuvan kokonaan koskaan. Vähän nuorempana koin lyhyen suhteen huomattavasti vanhempaan mieheen, joka oli varmasti jollain lailla sielunkumppanini. Hänen kanssaan minulla oli mystisen hyvä olla, ja kaikki ajatuksemme ja toiveemme sopivat niin täydellisesti yhteen, etten vieläkään ymmärrä miten se oli mahdollista. Hän oli juuri sitä, mitä olin aina etsinyt, ja sama päti toisinpäin. En ole ikinä tuntenut itseäni yhtä täydelliseksi kuin silloin, sillä hänelle olin oikeasti aivan täydellinen. Olimme molemmat mykistyneitä siitä, miten kaksi ihmistä voi sopia niin hyvin yhteen. En ole mikään tunteellinen romantikko, mutta tuo oli vain tosiasia. Meillä oli "sitä jotain".
Noista tunteista huolimatta lopetimme suhteen hyvissä väleissä käytännön syistä. Realismi iski vastaan. En halunnut sitoutua niin paljon vanhempaan mieheen, enkä halunnut äitipuoleksi hänen lapsilleen. En kadu päätöstäni vielä tänäkään päivänä. Mutta koskaan en ole häntä unohtanut. Kun mietin muita miessuhteitani, on tämä yksi aivan eri luokkaa. En tarkoita että se olisi ollut mitään tosirakkautta (eihän se edes kestänyt), mutta jotain sellaista koin hänen kanssaan mitä ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen vastaan tullut.En usko koskaan unohtavani häntä. Toivon syvästi, että hänellä on kaikki hyvin, ja toivon myös että hän voi ajatella minua lämmöllä. On hassua, miten mahanpohjaa kouraisee vielä nyt useamman vuoden jälkeen, jos hän jostain syystä tupsahtaa mieleeni. En haluaisi häntä takaisin, mutta täytyy kai olla tyytyväinen että sain kokea jotain näin erikoista.
Miten teillä? Samantapaisia kokemuksia kellään?
Kommentit (8)
En ehdi nyt kirjoittaa, mutta täällä toinen, joka muistaa erityisellä lämmöllä ensirakkauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kymmenen vuoden jälkeen muistelen vanhaa rakkauttani päivittäin.
En saanut häneltä vastarakkautta enkä ole koskaan löytänyt kumppania. Taidan hautoa tätä tunnetta yksinäisenä hautaan asti. Elämä on kamalaa.
Luultavasti jos näkisin niin olisin taas ihan rikki. Mutta en näe onneksi todennäköisesti.
Mietin exää, josta olen tehnyt muutaman avauksen tänne. Asiassa ei ole mitään järkeä, koska exä on todella erilainen ihminen kuin minä, mutta jotenkin tunnen jotain välillämme siltikin, huoh.
Minulla sama. Tapasimme miehen kanssa yli kolmekymppisinä ja erosimme muutama vuosi sitten hänen päihdeongelmansa vuoksi. En ole aiemmin tavannut ketään, jonka kanssa olisi niin hyvä olla, enkä tiedä voinko samaa tunneyhteyttä kokea kenenkään muun kanssa. Eroaminen oli väistämätöntä, mutta ei mene vielä päivääkään, etteikö hän olisi mielessäni. Olen kiitollinen, että olen tällaisen tunteen saanut kokea edes tämän kerran elämässäni. Toisaalta koen paljon surua ja haikeutta siitä, että suhde oli mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin joskus 13-vuotiaana yhteen poikaan. Meillä oli monta vuotta vähän sellainen "fantasiasuhde", että ei koskaan uskallettu edes jutella kasvotusten, just ja just uskalsin hymyillä kun nähtiin, mutta tekstailtiin joka ilta rakkaudentunnustuksia.
Aloin 16-vuotiaana seurustelemaan ihan oikeassa elämässä, mutta parin vuoden suhteen jälkeen huomasin edelleen ajattelevani jatkuvasti tuota ensirakkautta ja sitä mitä hänen kanssaan olisi voinut olla. Se "mitä jos" sai lopulta minut jättämään silloisen suhteen.
Otin yhteyttä tuohon ensimmäiseen mieheen, mutta hän ei vastannutkaan tunteisiini. Fantasiasuhde olikin paljon enemmän vain minun omaa fantasiaani kuin olin luullut ja tietty tällaisena romantikkona olin vuosien ajan kehitellyt omassa päässäni sitä meidän välistä sielunkumppanuutta.
En kadu, että erosin silloisesta seurustelusuhteestani. Muuten todennäköisesti hommalta ei koskaan katkennut siivet. Nyt tapahtumista on jo lähes kymmenen vuotta ja olen onnellisesti kihloissa.
Seurustelin 15v-23v saman tytön kanssa. Ihana nainen. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen aviossa ja on lapsia. Näen hänestä yhä mukavia unia lähes kuukausittain.
Niinhän se on, ettei hyvää opi arvostamaan ilman kokemuksia muista. Sääli vain, että paras osui ensimmäiseksi.
Ihana tarina jotenkin :) En ole kokenut mitään tuollaista, enkä varmaan voisi erota jos jotakuta kohtaan tuntisin noin. Toivottavasti et ala katua sitä että erositte.