Psykoosista toipuminen

Tunnen, kesto vaihtelee muutamasta päivästä useampaan kuukauteen. Riippuu paljolti siitä kuinka nopeasti menee hoitoon ja siitä, kuinka nopeasti psykoosi on "iskenyt". Mutta en tunne ketään, joka olisi siitä ilman hoitoa toennut. Enkä toisaalta ketään, joka olisi jäänyt pysyvästi psykoosiin. Hoito sairaalassa on usein sitä pidempi, mitä kauemmin psykoosi on kestänyt ennen hoitoon hakeutumista. Mutta kyllä siitä voi siis toipua kokonaan. Toistuvat psykoosit saattavat tuoda skitsofreniadiagnoosin, jotkut sairastavat psykoosin vain kerran elämässään.

Tunnen, toipuminen on melko pitkä prosessi. Oma tuttuni sairastui tähän pariin otteeseen ja oli siis osastolla joka kerta. Nyt kun on löytynyt oikea hoitomuoto ja lääkkeet niin tilanne on melko normaali. Vähän saattaa olla muistin kanssa ongelmia ja ajattelemattomuutta aikaisempaan verrattuna, mikä nyt on ihan odotettavaa kun mieli toipuu niin rankan koettelemuksen jälkeen. On päässyt noin alle vuodessa takaisin omiin hommiinsa. Läheisiltä tietyt asiat vaativat vielä pitkää hermoa ja ymmärrystä.

Tunnen, nimittäin itseni. Psykoosista voi toipua kokonaan. Kesto on yksilöllistä kuten tuo toipuminenkin.

Minulla itselläni on ollut 1 kunnon psykoosi harhoineen ja setteineen hieman alle parikymppisenä. Toivuin kokonaan, eikä toista ole ollut/tullut. Mutta minulla erinäisten päihteiden käyttö sekoitti pakkaa ilmeisesti tarpeeksi, joten sairaustilani oli oikeastaan itseaiheutettu eikä ns. spontaani psykoosi.

Lääkkeitä ei ole käytössä. (Enkä kokenut lääkkeistä olevan hyötyä lyhyen psykoosini aikanakaan. Saati psykiatrisesta hoidosta. Anteeksi vain ammattilaiset, jos tätä nyt luette.)

Minulla oli n. 30-vuotiaana kaksi vuorokautta kestänyt psykoottinen tila, jonka oli laukaissut ankara stressi yhdistettynä kuukautiskierron hormonaalisiin vaihteluihin. Toivuin siitä spontaanisti, ilman minkäänlaista hoitoa, eli kyllä sellaistakin tapahtuu. Minulla psykoosiin ei liittynyt aistiharhoja, vaan epärealistinen ajatusrakennelma eli vääristynyt ajattelu.

Toipuminen oman kokemukseni mukaan kesti pari kolme kuukautta. Taistelin masennusta vastaan, häpeää vastaan. Taistelin luottaakseni itseeni ja ajattelukykyyni jälleen. Psykoosin jälkeen olin aika lyöty. Olin myös tavallistakin herkempi esim. riitelyn kuuntelemiselle, kiroilulle, koville äänille, hyökkäävälle asenteelle, jopa tv-väkivallalle. Olin hiljainen, eristäytynyt ja nuolin haavojani. Toisaalta siitä noustuani olen ollut vahvempi henkisesti. Psykoottista tilaa seuranneet vuodet ovat olleet elämäni parhaimpia.