Onko 40 plus-ikäluokassa muita kuin jännämiehiä?
Olen tapaillut vuoden aikana muutamaa miestä ja jokainen tuntuu hakevan koko ajan uutta naista, sitoutuminen aiheuttaa ahdistusta. Seksiä en ole harrastanut näistä kuin yhden kanssa ja se juttu kesti kolmisen kuukautta. Myöhemmin selvisi, että oli kiinni vielä entisessään ja taitaa olla vielä tänäkin päivänä. Baareissa en käy, vaan kaksi näistä miehistä löytyi nettitreffien kautta, yksi oli tuttu ennastaan. Kun harrastukset ovat liikunnallisia yksilölajeja ja muuta ei ole kuin työ ja juurikin nuo lajit, on aika vaikea löytää ketään. Nettideittailukin on hidasta ja välimatkat pitkiä ja pidän myös jokseenkin turhauttavana järjestää tapaamisia kirjoittelukumppanien kanssa. Etenkin näitten kokemusten jälkeen, kun miehillä halu löytää aina vaan parempaa ja enemmän.
Kommentit (21)
kyllä yli 40v mies on aika jumiintunut tapoihinsa. tyypillisiä jännämiehiä on liikaa. etsit neulaa heinäsuovasta, onnea matkaan!
itse bongasin 9v nuoremman kyytiini, sopivasti miehekäs mutta ei vielä jumittunut liikaa.
oman ikäiset eli 40+ miehet: sitoutumiskammoisia, valehtelevia, liikaa lapsia, liikaa kiinni eksässä, alkoholisoituneita, harrastus oli elämää suurempaa, jumittuneita tapoihinsa jne ja joissain oli noita kaikkia piirteitä.
itsehän olen täydellinen :D
Itsekin tuohon ikään kuululuvana voin sanoa, että on se sitoutuminen vaikeempaa kuin nuorena. Yks iso syy on, et ei uskalla enää sitoutua aiempien kokemusten takia. Edellisetkin suhteet on näyttäneet hyvin lupaavilta, mut sit puoliso on nostanut jonkun ongelman, että sen takia ei enää halua olla parisuhteessa tai ete ei enää rakasta. Mulla taas on ollut tosi vaikeeta toipua noista eroista. Eilenkin kun lueskelin niitä mustasukkaisuuskokemuksia täältä, ni ei miun ongelmat parisuhteessa ole ollu lähelläkään sitä tasoa.
Vain jännämiehet liikkuvat nettideiteillä.
Mulle riittäisi mies, joka on irti menneestä ja valmis sitoutumaan. Yhteiset harrastukset plussaa. Ei varmaankaan kohtuuttomat toiveet.
n40 plus
Ja sit miusta on tuntunu, et puolisot ei ole kestäneet parisuhteen arkea. Enkä minä taas halua mitään "etäsuhdetta", että nähdään kerran viikossa vaikka asutaan ihan lähekkäin.
Mie samoin haluan suhteen, jossa on sitä aikaa toisillemme. Oma elämä pitää olla, mutta se suhde on se ykkönen molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Mulle riittäisi mies, joka on irti menneestä ja valmis sitoutumaan. Yhteiset harrastukset plussaa. Ei varmaankaan kohtuuttomat toiveet.
n40 plus
Mie oon menny just tohon ansaan, et olen miettiny kelpaanko naiselle, täytänkö vaatimukset, enkä ole yhtään ajatellu, et mitä minä haluan.
Aikuiset miehet ei enää juoksentele naisten perässä ja suostu heidän pompoteltaviksi.
Aika monella mt-ongelmaa, alko-ongelmaa, käsittelemättömiä parisuhteita, pettämistaustaa, osalla pieniä lapsia, somaattista vaivaa, uupumusta. Ei aikomustakaan sitoutua, vaan selataan uusia kokemuksia läpi. Nautitaan, kun naiset kiintyvät ja kyselevät perään. Osa miehistä kertoo näistä naureskellen. Tuollainen tyyli on välittömästi turn off. Inhoan kaikkien naisten puolesta tuollaisia pelureita, jotka haavoittavat sydämiä ja vielä pitävät pilkkanaan takana päin. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että tuollaiset miehet ei koskaan tule pohjimmiltaan onnelliseksi. Karma huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle riittäisi mies, joka on irti menneestä ja valmis sitoutumaan. Yhteiset harrastukset plussaa. Ei varmaankaan kohtuuttomat toiveet.
n40 plus
Mie oon menny just tohon ansaan, et olen miettiny kelpaanko naiselle, täytänkö vaatimukset, enkä ole yhtään ajatellu, et mitä minä haluan.
Mitä haluat? Miulle kyllä on tärkeää, että mies on irti aiemmasta suhteestaan. En ala mihinkään varallaolijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle riittäisi mies, joka on irti menneestä ja valmis sitoutumaan. Yhteiset harrastukset plussaa. Ei varmaankaan kohtuuttomat toiveet.
n40 plus
Mie oon menny just tohon ansaan, et olen miettiny kelpaanko naiselle, täytänkö vaatimukset, enkä ole yhtään ajatellu, et mitä minä haluan.
Mitä haluat? Miulle kyllä on tärkeää, että mies on irti aiemmasta suhteestaan. En ala mihinkään varallaolijaksi.
Oikeesti väität, ettet halua miehestä mitään muuta? Sitten alkaa niitä vaatimuksia tulla, kun ollaan parisuhteessa?
Kaikenikäisissä, miehissä ja naisissa, on kaikenlaisia ihmisiä. Vähän outoa kuvitella muuta.
Jännämies on vain Ulin itsekeksimä ja pakkosyöttämä termi.
Vankiloista löytyy jännämiehiä. Varmasti ovat kaikki jännittäviä!
Vierailija kirjoitti:
Kaikenikäisissä, miehissä ja naisissa, on kaikenlaisia ihmisiä. Vähän outoa kuvitella muuta.
Niinpä. Taitaa vaan kiinnostus vetää noita jännämiehiä kohtaan AP:llä.
Sanotaan suoraan nyt, kun on kokenut yhden eron jossa lapsia mukana niin ainakaan minä en halua kokea sitä uudestaan. Asunnosta tuli taloudellisten seikkojen vuoksi äkkilähtö kun vaimo vain ilmoitti ettei ole tulossa takaisin ja uuden asunnon hankkiminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Kaipaan lapsia kovasti ja eksää tavallaan myös vaikka tiedän ettei hän halua minua takaisin, koska kohteli minua todella huonosti erossa.
Joten juuri kun olen juurtumassa omaan uuteen elämääni, niin en kovin helposti ota riskiä siitä että joudun kokemaan saman uudestaan. Eletty elämä jättää jälkensä tavalla tai toisella. Se pitää hyväksyä kun alkaa parisuhteeseen vähän vanhempana.
Totta kai löytyy kivoja miehiä. Itse jäin yksin pikkasen alle nelikymppisenä ja pelkäsin samaa, että mitään muuta ei löydy kuin eronneita, lapsellisia ja siipeensä saaneita tyyppejä. No, löysin nelikymppisen miehen, eronnut toki, mutta oli virhearvio, koska koskaan ei perhettä tuon naisen kanssa edes aikonut hankkia. Mies oli siis nelikymppisenä vapaa ja halukas muodostamaan perheen jopa hankkimaan lapsia. Nyt on onnellinen perheenisä ja kaikkea muuta kuin jännämies.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai löytyy kivoja miehiä. Itse jäin yksin pikkasen alle nelikymppisenä ja pelkäsin samaa, että mitään muuta ei löydy kuin eronneita, lapsellisia ja siipeensä saaneita tyyppejä. No, löysin nelikymppisen miehen, eronnut toki, mutta oli virhearvio, koska koskaan ei perhettä tuon naisen kanssa edes aikonut hankkia. Mies oli siis nelikymppisenä vapaa ja halukas muodostamaan perheen jopa hankkimaan lapsia. Nyt on onnellinen perheenisä ja kaikkea muuta kuin jännämies.
Jäit yksin neljänkympin korvilla eli olit siis itse eronnut ja siipeensä saanut tyyppi. Miten minusta tuntuu että kuvailemasi onnellinen ja kaikkea muuta kuin jännämies on itsekeskeisen vaimon tossun alla elävä onneton miesparka.
Aika vaikea niitä on löytää. Itse olen valitettavasti törmännyt vain erilaisiin jännämiehiin. On ihan liikaa psyykkisesti aiemmissa suhteissaan haavoittuneita, alkoholiongelmaisia, mt-ongelmaisia, niitä jotka ei enää halua oikeasti sitoutua vaan haluavat vain seksiä jne.
Viimeksi luulin jo löytäneeni aarteen, 50 v diplomi-insinöörin joka vaikutti mukavalta ihmiseltä. Sitten muutaman kk seurustelun jälkeen tapahtui äkkimuutos ja miehestä tuli ryyppääävä, aina äkäinen ja hermostunut ihan eri ihminen. Syy selvisi myöhemmin: hänellä oli bipolaarihäiriö ja oli mennyt maniavaiheeseen. En jaksanut sitäkään sitten, että maniassa petetään ja ryypätään ja äksyillään, ja sitten taas masennutaan.
Onhan meitä. Työssä ja harrastuksissa viihtyviä. Mikä oli pointtisi?