Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana työkaveriin ihastuminen
14.05.2016 |
Tiedän kuulostavani lapselliselta idiootilta ja sellainen olenkin, mutta olen siis 25-vuotias nainen ja ensimmäisessä työpaikassani. Olen työskennellyt reilut puoli vuotta työparina erään suunnilleen ikäiseni miehen kanssa. Projekti jatkuu jouluun saakka, eli työskentelemme siihen asti joka päivä yhdessä. En ole seurustellut koko elämäni aikana kunnolla, kun olen vain opiskellut, enkä ole suhdetta kaivannut edes. Huomasin kuitenkin ensimmäisen työssäolokuukauden jälkeen ihastuneeni työpariini. Hän pitää minusta todella paljon, hän on sen kertonut, mutta kokemusmaailmani on sen verran pieni, etten voi edes olla ihan satavarma, onko hän kiinnostunut minusta ystävänä vai jonakin muuna.
En ole kertonut omista tunteistani hänelle, enkä aio koskaan niin tehdä, sillä en tosiaankaan halua pilata tätä ystävyyttä, sillä välitän hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta miehestä olen ikinä välittänyt. Työpaikka ei myöskään hyväksy romansseja, eli jompikumpi saisi potkut takuulla. Lisäksi hänen elämäntilanteensa on erilainen verrattuna omaani (hän alkaa opiskella jatkotutkintoa ehkä jopa ulkomailla), joten ei suhdetta voisi tulla. Olen kuitenkin todella ihastunut mieheen, enkä tiedä, miten ihmeessä aion jaksaa jouluun saakka. Kyselin vaivihkaa pomolta, josko työpareja voitaisiin vaihtaa, mutta se ei onnistu. Jokainen hetki miehen kanssa on kidutusta. Keskityn työssä parhaani mukaan, jolloin olen sitten illalla henkisesti ihan poikki. Viikonloppuna mietin vain kyseistä miestä koko ajan, vaikka tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä. Tuntuu, että kohta möläytän jo vahingossa hänelle tunteistani, vaikka minä en tosiaankaan ole sen tyyppinen ihminen, joka niin normaalisti tekisi, en tiedä, mikä minuun on mennyt.
Onko kenelläkään vastaavia omia kokemuksia tai vinkkejä asian suhteen?
Kommentit (8)
Jos mies ei ole varattu niin mikä tuossa mättää? Eihän tuossa ole oikeasti ongelmaa, nuo ovat lähinnä vain järjestelykysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ap pelkää pakkeja tai mahdollista eroa? Mä en ainkaan ole koskaan uskaltanut tarttua tilaisuuksiin kun huolehdin ihan samalla tavalla asioista. Tosi kiva olla 6kk työparina eron tai pakkien jälkeen.
Töissä tapaa usein tosi mielenkiintoisia ihmisiä, mutta harvemmin jutut kestävät ja on kurjaa piilotella jossain kahviautomaatin takana sitten eron jälkeen. Mulla on siitä kokemusta, joten en kadehdi ap:n tilannetta.
yleensä jos joku tunnustaa ihastuksen, niin vaikkei toisella olisikaan tunteita niin onhan se aika imartelevaa ja tavallaan mukavaa (jos ei mene mihinkään asiattomuuksiin)
eli mitä voit saavuttaa: suhteen ihastumisesi kanssa
mitä voit menettää: tuntea itsesi hieman noloksi loppuajan. (ja ainahan se ihastuksen tunnustaminen on riski, mutta jos ei pelaa ei voi voittaa, jos ei napannut niin sittenpähän tiedät eikä tarvi jossitella enää)
Minä ja mieheni tapasimme työpaikalla ja olemme nykyään naimissa :) tsemppiä. tee miten parhaaksi näet
ja eihän sitä tarvi suoraan töksäyttää sitä ihastumista, flirttaile vaikka ja koske häntä sillain "ohimennen" kun juttelette yms ja varmista että tajuaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomessa voi potkuja antaa työpaikkaromanssin vuoksi, jos ette työpaikalla paneskele.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa voi potkuja antaa työpaikkaromanssin vuoksi, jos ette työpaikalla paneskele.
En ole ap, mutta uteliaana kysyn, että onko todella näin? Itse oon kuullut potkuista, jotka tuli toiselle osapuolelle, vaikke eivät töissä hommailleet tai mitään.
Olen vähän huono kommentoimaan, kun olen naimisissa työkaveri-ihastukseni kanssa, mutta muistan kyllä ne ihastusajat. Rankkaa oli tehdä töitä yhdessä ja olla ihastunut, been there, done that! Tsemppiä!