Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne hemmottelua tai snobeilua?
12.05.2016 |
Meillä on hiukan alle neljävuotias lapsi, joka käy englanninkielistä päiväkotia, vaikka olemme ihan suomenkielisiä. Lapsi sai aloittaa vuoden alusta kitaratunnit, kun oli jo puolivuotta sitä toivonut. Lisäksi lapsella on liikuntaharrastus, jossa on ohjatut harjoitukset 2x viikossa, mutta harjoitella voi itsenäisestikin, joten käymme harjoittelemassa aina, kun lapsi pyytää.
Naapurimme taivasteli ja halveksui äsken ihan avoimesti, kun tuli puheeksi lapsen harrastukset. Ei näin pienen kuulemma tarvitse harrastaa vielä mitään, vaikka haluaisikin. Minusta lapsi saa harrastaa ihan niin paljon kuin haluaa. Päiväkoti on tullut puheeksi jo aiemmin, kun lapsi on leikkinyt englanniksi naapurin intialaisen perheen lasten kanssa. On kuulemma snobeilua, vaikka meidän mielestämme se on lähinnä panostamista lapsen tulevaisuuteen.
Naapuri on rasittava akka. En puhuisi sille mitään, mutta lapsemme leikkivät välillä taloyhtiön pihalla yhdessä.
Kommentit (19)
Mielestäni toimit aivan oikein. Toivotan lapsellesi iloisia hetkiä harrastustensa parissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minutkin laitettiin jo kolme vuotiaana ulkom.kieliseen (ei edes eng) leikkikouluun ihan muuten vaan. Naapuri on vaan kade
Lähes neljävuotiaan pitäisi ilmeisesti viettää illat kotona pihalla. Harrastukset ovat kuulemma kouluikäisille. Lisäksi naapuri oli näennäisen huolissaan lapsen jaksamisesta, kun "riepotamme" häntä harrastuksissa. Ap
Anna harrastaa niin paljon kuin jaksaa. Monissa lajeissa kannattaa aloittaa aikaisin jos mielii jatkossa motivoiviin ryhmiin/joukkueisiin. Enkä nyt tarkoita ammatilaisuraa, maajoukkuetta tai edes maakunnallista tasoa, vaan ylipäänsä kilparyhmiä/joukkueita (jos sellainen sitten lasta vaikka innostaisi)
Vierailija kirjoitti:
Anna harrastaa niin paljon kuin jaksaa. Monissa lajeissa kannattaa aloittaa aikaisin jos mielii jatkossa motivoiviin ryhmiin/joukkueisiin. Enkä nyt tarkoita ammatilaisuraa, maajoukkuetta tai edes maakunnallista tasoa, vaan ylipäänsä kilparyhmiä/joukkueita (jos sellainen sitten lasta vaikka innostaisi)
Niin ajattelinkin. Ihmetyttää vain tuollainen asenne, ettei lapsi saisi harrastaa, vaikka haluaa. Ilmeisesti tuo naapuri ei ole koskaan harrastanut itse mitään todella mieluista, kun ei yhtään osaa ajatella, että hänen omakin lapsi saattaisi pitää jostain harrastuksista.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaan tuo aika rankalta. Vieraskielinen päiväkoti ja päälle kolmena iltana viikossa harrastukset. Ehkä naapuri näkee miten väsynyt lapsesi on, vaikka et itse halua nähdä? Enkä ymmärrä lapsen laittamista vieraskieliseen päiväkotiin. Kaikki kielet oppii koulussakin, jos vain haluaa.
Ei ole kumpaakaan vaan lapsen kiusaamista. 4-v pitäisi saada leikkiä ja ihan itse keksiä tekemistä.
Kolmena iltana harrastus olus omat treenailut on aivan liikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kumpaakaan vaan lapsen kiusaamista. 4-v pitäisi saada leikkiä ja ihan itse keksiä tekemistä.
Kolmena iltana harrastus olus omat treenailut on aivan liikaa
Näin on. Ja koska ap:lla ei ole muutakaan asiaa millä päteä, niin lapsukainen on hyvä kohde yrittää olla jotakin vähän enemmän kuin muut. Ap taitaa olla saanut lapsensa hieman vanhemmalla iällä? En usko kenenkään olevan kateellinen ainakaan tuollaisesta, päinvastoin. Mutta omapahan on heidän vatsahaavansa. :)
Joa lapsi itse haluaa, niin tosi hyvä juttu!
Minua vietiin myös musiikki- ja liikuntaharrastuksiin ja mm. englanninkieliseen kerhoon. Siitä kerhosta en tykännyt, en oppinut mitään ja turhauduin kun en ymmärtänyt mistä puhutaan. Sitten vain lopetin siellä käymisen, ja jatkoin niitä kivoja juttuja. Minulla oli ihana lapsuus, ja moni harrastaessa opittu juttu on vielä aikuisenakin mukana (esim. tanssiharrastus). Ja tietysti kaikki ovat osaltaan vaikuttaneet kehitykseen yms.
On ihanaa, kun vanhemmat kannustavat ja antavat harrastaa! Kunhan menee lapsen ehdoilla, niin mitä haittaakaan siitä voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kumpaakaan vaan lapsen kiusaamista. 4-v pitäisi saada leikkiä ja ihan itse keksiä tekemistä.
Kolmena iltana harrastus olus omat treenailut on aivan liikaa
Lapsi saa leikkiä niin paljon kuin haluaa. Harrastukset ovat ti, to ja la. Soittotuntiin menee puolituntia. Toisen harrastuksen harjoituksiin tunti kerrallaan. Kun lapsi pyytää itse päästä harjoittelemaan, olemme sen aikaa kun lapsi haluaa. Joinakin kertoina haluaa olla puolituntia toisinaan kaksikin. Lapsen ehdoilla mennään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kumpaakaan vaan lapsen kiusaamista. 4-v pitäisi saada leikkiä ja ihan itse keksiä tekemistä.
Kolmena iltana harrastus olus omat treenailut on aivan liikaaNäin on. Ja koska ap:lla ei ole muutakaan asiaa millä päteä, niin lapsukainen on hyvä kohde yrittää olla jotakin vähän enemmän kuin muut. Ap taitaa olla saanut lapsensa hieman vanhemmalla iällä? En usko kenenkään olevan kateellinen ainakaan tuollaisesta, päinvastoin. Mutta omapahan on heidän vatsahaavansa. :)
Jotkut lapset ihan oikeasti haluavat harrastaa jo ihan pienenä. Itse olin tällainen lapsi. Manguin itseni isojen siskojen kanssa samoihin harrastuksiin jo neljävuotiaana ja painelin mukana melkein jokaisena iltana viikossa. Minusta on hienoa, jos lapsen annetaan harrastaa, kun tämä sitä haluaa. Ja semmoiset vibat mulla tuli Ap:n tilanteesta. Taitaa olla kateellisia mammoja pesiytynyt tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö siellä englanninkielisessä päiväkodissa lapset yleensäkin ole suomalaisia, tuntemani maahanmuuttajaperhe laittoi oman lapsensa suomenkieliseen päiväkotiin, itse eivät kovin hyvin suomea osaa.
Harrastukset on ok niin kauan kuin lapsi menee niihin mielellään eikä harrastaminen aiheuta lapselle stressiä eli väsymystä,kiukuttelua tai muutosta käytöksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi itse haluaa ja jaksaa harrastaa niin mikäs siinä :) Sitten olisin huolissani jos pakottaisitte harrastamaan kaikkea "hienoa" että voisitte leveillä.
Mistä kolmevuotias keksi että haluaa kitaratunneille?
Vierailija kirjoitti:
Eikö siellä englanninkielisessä päiväkodissa lapset yleensäkin ole suomalaisia, tuntemani maahanmuuttajaperhe laittoi oman lapsensa suomenkieliseen päiväkotiin, itse eivät kovin hyvin suomea osaa.
Asutaan yliopistokaupungissa. Päiväkoti on lähellä yliopistoa. Suurin osa päiväkodin lapsista on yliopiston ulkomaalaisten proffien/väikkäriä tekevien lapsia, loput puoliksi muunmaalaisia. Täysin suomalaisia ei ole lapsemme lisäksi kuin yksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä kolmevuotias keksi että haluaa kitaratunneille?
Kummitäti soittaa kitaraa. Lisäksi päiväkodin lastentarhanopettaja vetää muskarit kitaran kanssa. Halusi itsekin oppia soittamaan. Ap
Meidän tyttö menee syksyllä kolmevuotiaana myös englanninkieliseen päiväkotiin. Sellaiseen, josta on tarkoitus jatkaa kansainväliseen kouluun. Kovasti ollaan saatu kummasteluja osaksemme, kun ollaan myös ihan suomenkielisiä. Snobikortti on myös vedetty esiin. On kysytty, että ollaanko me nyt parempia ihmisiä kuin muut. Kuitenkin meillä, ja varmaan teilläkin, on päiväkodin valintaan syynsä. Tärkeitä syitä kielen lisäksi on sijainti ja päiväkodin pienuus, ja ennen kaikkea se, ettei tässä päiväkodissa ryhmäkoot kasva syksyllä, vaikka laki muuttuikin. Ja onhan se natiiveilta opettajilta opittu kieli aika suuri etu tulevaisuudessa.
Mitä harrastuksiin tulee, niin meille ainakin suositeltiin hankkimaan lapselle suomenkielinen harrastus jossain vaiheessa, jotta lapsi saa myös suomenkielisiä kavereita ja äidinkieli pysyy vahvana. Ensi talveksi emme varmaan vielä hanki mitään harrastusta, mutta neljävuotiaana sitten.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Ihan normaalia.