Miksi kanssaihmisiä ärsyttää kun kynnysmattoihminen nousee vastarintaan?

Nii-i.

Miksköhän.

Koko pelilauta käännetään ympäri ja nappulat lentävät uuteen asentoon.

Maanjäristys ihmissuhteissa ja kaikessa vanhassa valta-asetelmassa.

Se toimii toisin kuin mihin on totuttu ja muutos tuo aina muutosvastarintaa.

Koska se on yllättävää eikä yleensä ihan nätillä tavalla, jos kunnolla alkaakin pistää hanttiin. 

Siksi koska se shokeeraa ihmisiä, että se alistettu kynnysmatto kykenee puolustamaan itseään, sosiaaliset suhteet kun on ihmisille jossain määrin myös eräänlaista valtapeliä, sosiaalinen hierakia muuttuu kun sen perustuksia aletaan ravistelemaan oikein kunnolla, jos miettii esimerkiksi omia kouluaikojaan, niin sielläkin oli ihmisillä oma nokkimisjärjestyksensä, tämä sosiaalinen konstruktio pätee myös aikuisiin ihmisiin, mikä tulee hyvin ilmi myös työpaikoilla, jolloin tilanne saattaa äityä työpaikkakiusaamiseksi. Se on todella syvältä ettei monilla ihmisillä ole minkäänlaista empatiakykyä, kaikilla tämä ominaisuus ei ole kovin kehittynyt. Siitä seuraa ihmisten eriarvoisuus niin monessa asiassa.

Koska kynnysmatto on niin nolo. Hän on kuin pieni kiukutteleva lapsi yrittäessään saada itseään nostetuksi sieltä jostakin jalkojen juuresta. Hän on niin minä minä minä -tyrkky, että muita alkaa jo naurattamaan kynnysmaton temppuilut. Mielummin kannattaisi olla rauhallinen ja muuttua vähitellen, askel askeleelta kuin yrittää kertarykäisyllä saada maailmaa ympärillään muuttumaan.

Hierarkiaa ei sovi uhmata.

Aina kynnysnattona ollut ihminen ei osaa sanoa neutraalisti ei sovi. Vaan nostaa metakan siitä kuinka häntä aina jyrätään ja tätä metakkaa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... kynnysmattoja nähdään sielläkin missä niitä ei ole 😈

Oman kokemukseni perusteella sanon, että eivät he uskalla. Kaikki ovat mielin kielin pikkupomolle, ettei vain oma palli heiluisi tai tulisi paskaa niskaan. Käytävillä kyllä puhutaan, että kylläpä taas pikkupomo oli paskamainen - itse he antavat hänen olla paskamainen. Minä, kynnysmatto, olen ainoa, joka sanoo epäkohdista ääneen, mutta kukaan ei tue minua julkisesti.

t. Yksi, jonka pitäisi olla kynnysmatto

Siksi, koska ihminen itse kokee aina toimivansa oikein. Kiusaaja ihan oikeasti tuntee käyttäytyvänsä hyvin ja oikeutetusti. Kyllä kynnysmaton (huom. kiusaaja ei näe kynnysmattoa vaan uhkan, ihmisen joka uhkaa omia valintoja, elämää ja normittaa oman elämänsä toisin) pitää huomata käyttäytyvänsä ärsyttävästi, eli omista arvoista poikkeavasti. Siksi kiusaajan mielestä on ihan oikein näpäyttää toistuvasti yrittäen saada kynnysmatto huomaamaan olevansa väärässä, ansaitsevansa huonon kohtelun ja painostaa muutkin ympärillä  huomaamaan kiusatun itsestäänselvän arvottomuuden. Kiusattun yht'äkkinen vastarinta herättää vain kiivaamman kiinnittymisen omiin arvoihin ja saa ärhäkästi puolustustamaan omaa minuutta. Kiusaaja ei yksinkertaisesti pysty katsomaan ko. asiaa muista näkövinkkeleistä. Oma kanta on ainoa oikea.