Miksi äitini suosii sisaruksiani?

Jos sanoisit sille äidillesi ihan suoraan, ettet jaksa tuollaista jatkuvaa arvostelua. 

Arvostelun taustalla on usein kateus. Arvostelija itsekään ei sitä aina tiedosta.

Olen tästä oikeasti surullinen sillä äitini on ollut minulle aina tärkeä.

Ap

Usein näissä tilanteissa on korostunut sitten se, että sen jälkeen alkaa puhua ystävällisesti siskolleni ja ehdottaa esim. lähtöä kahdestaan syömään. Minun kanssani ei ikinä lähtisi mihinkään

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tästä oikeasti surullinen sillä äitini on ollut minulle aina tärkeä.

Ap

Totta kai äiti on sinulle tärkeä, kun yrität saada häneltä hyväksyntää, jota hän ei ikinä sinulle anna.

Esikoiselta kaikki aina odottavat sitä, mitä toivisivat lastensa olevan. Seuraavien kohdalla realismi on jo pudottanut vastimuksia. Aapeen äiti ei ole mikään poikkeus, useimmat ovat samanlaisia ja useimmat eivät edes tajua sitä. Ja vaikka tajuaisikin, sille ei useinkaan voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tästä oikeasti surullinen sillä äitini on ollut minulle aina tärkeä.

Ap

Totta kai äiti on sinulle tärkeä, kun yrität saada häneltä hyväksyntää, jota hän ei ikinä sinulle anna.

Ei silti pidä syyllistää ap:ta. Oman äidin pitäisikin saada olla tärkeä, ihan jokaiselle. Nimim "pahan" äidin tytär

Ei se ole vanhempiesi vika, jos sinä olet ei-toivottu äpärä.

Kuole pois! kirjoitti:

Ei se ole vanhempiesi vika, jos sinä olet ei-toivottu äpärä.

Jos joku nyt olisi "ei-toivottu äpärä" niin kyllä se nimenomaan vanhempien vika olisi, ei kenenkään muun.

Minulle äitini on ollut inhottava sellaisina "kausina" kun olen ottanut etäisyyttä itsenäistyäkseni enkä ole esim. kertonut kaikkia asioitani tai perheeni suunnitelmia etukäteen (jolloin hän ei voi puuttua niihin). Äitini on myönteinen silloin, kun olen kiinnostunut samoista asioista kuin hän, ja kielteinen ja vähättelevä, kun intoilen vääristä asioista. Kontrollin halua siis ja pelkoa, että tytär kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle äitini on ollut inhottava sellaisina "kausina" kun olen ottanut etäisyyttä itsenäistyäkseni enkä ole esim. kertonut kaikkia asioitani tai perheeni suunnitelmia etukäteen (jolloin hän ei voi puuttua niihin). Äitini on myönteinen silloin, kun olen kiinnostunut samoista asioista kuin hän, ja kielteinen ja vähättelevä, kun intoilen vääristä asioista. Kontrollin halua siis ja pelkoa, että tytär kasvaa aikuiseksi.

Kuulostaa erittäin tutulta :(

Minä olen äitini ja isäni kuopus ja niin sanotusti "iltatähti", koska synnyin kun sisarukseni olivat kaikki jo yli 10-vuotiaita. Niin pitkään kun muistan, niin minua on vertailtu vanhempiin sisaruksiini ja olen aina saanut kuulla olevani huonompi kuin he. Vaikka tein kaikkeni ollakseni kyllin hyvä, niin ikinä se ei kelvannut ja minulta kyseltiin jatkuvasti, että miksi en voi olla yhtä hyvä kuin sisarukseni. Kun pääsin pois peruskoulusta, niin päästötodistukseni keskiarvo oli yli 9, mikä sekin oli vanhempien mielestä huonommin kuin sisaruksillani, vaikka heillä keskiarvot olivat noin 6½-7½. Nyt vanhemmat alkavat olemaan jo vanhoja ja tarvitsevat yhä enemmän apua arjessa ikänsä ja sairauksiensa vuoksi. Kaikki pitävät itsestään selvänä, että nimenomaan minä huolehdin heistä, koska sitä varten minut kuuleman mukaan hankittiin, turvaksi vanhempien vanhuuden varalle että heillä olisi joku huolehtimassa heistä. Minä saan kuulla, että nyt on minun vuoroni pitää huolta heistä samalla tavalla kun he huolehtivat aikanaan minusta, mutta sisaruksieni taas ei tarvitse huolehtia vanhemmista juuri lainkaan, vaikka heitä  varmasti hoidettiin ja kasvatettiin enemmän ja paremmin kuin minua.

Sinä olet ehkä itsenäisempi kuin muut etkä sorru äitisi manipulointiin.  Äitisi vertailee sinua muihin syyllistämiskeinona ja yrittää saada sinut "ruotuun", äitisi määräysvallan alle. 

Minun äidistäni saa hyvän esimerkin. Jos en soita, se on huono juttu. Jos soitan, sekin on huono, koska silloin ei voi sanoa, että en soittaisi. Toisaalta en soita koskaan tarpeeksi usein. Soitan harvemmin kuin siskoni. Soitan harvemmin kuin tätini poika. Äitini kertoo siskoni asioista ja jos en ole muistanut esim. siskon  matka-aikatauluja, äiti vihjaa heti, että ai sinä et pidä yhteyttä siskoosikaan. Pitäisi soittaa, kun koskaan ei tiedä, mikä soitto jää viimeiseksi.   Se on aina minä, jonka pitää soittaa, vaikka puhelinkone näppäimineen on kummallakin. Jos äiti soittaa, hän valittaa, kuinka vaikea minua on saada kiinni, vaikka puhelimesta näkee tasan tarkkaan, milloin joku on yrittänyt soittaa.  Hän voi soittaa lapsilleni ja valittaa, kun minä en soita, vaikka "äitihän on aina niin kiireinen, sillä on työnsä ja muuta". 

Huoh.