Miten suhtautua tähän

Aloitimme juuri äsken tauon, koska kumppanini kertoi että hän haluaa nyt "oman elämänvaiheen ja enemmän omaa tilaa". Vietimme juuri viime keskiviikkona kolmea yhdessä viettämäämme vuotta kunnes yhtäkkiä hän otti eron puheenaiheeksi perjantaina. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Tämä vuosipäiväkin tuntui olevan pelkästään kulissia. Riipaisee sisimmästä, koska minulle se oli erittäin tärkeä päivä ja tietenkin olisin halunnut, että toinen puolisko ei olisi pyöritellyt eroa päässään siinä samassa tilanteessa.

Hän on ollut aina ehkä hieman yksinäinen susi luonteeltaan kotona oltaessa, mutta viihtyy kyllä kavereidensa kanssa ja on todella sosiaalinen - kyllä, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Ehkä hän on hieman ahdistunut, kun minä taasen olen todella läheisyydenkaipuinen. Meillä on aina kuitenkin ollut aivan älyttömän hauskaa kahdestaan kotona ja missä tahansa nyt ollaan ikinä oltu ja on tuntunut siltä, että kaikki menee niin hyvin kuin vain voi. Selkeästi ollaan siis nautittu toistemme seurasta. Mitä hän mahtaa käytännössä haluta/pyöritellä mielessään? Koen, että minulla on oikeus kolmen vuoden seurustelun jälkeen parempaan syyhyn kuin että "haluan nyt oman elämänvaiheen".

Tauko alkoi vielä niinkin mahtavasti, että hän jo käytännössä sanoi että tämä oli sitten tässä ja ettei haluaisi taukoa. Päädyimme kuitenkin taukoon, mutta epätoivoiset ovat fiilikset. Kortit on oikeastaan jo jaettu minulle, ja tuntuu etten voi vaikuttaa päätökseen enää millään tavalla. Olin tietysti aluksi melko tyrmistynyt, kun en oikeastaan tiennyt mistä edes kiikastaa. Tuntui erittäin kylmältä omasta mielestä. En vain meinaa ymmärtää, vaikka haluaisin.. Vinkkejä, neuvoja, kommentteja, omia kokemuksia - Kiitos!