Hölmöin/turhin asia, josta olet tuntenut syyllisyyttä?

Poistaessani elämästäni ihmiset, jotka kohtelivat minua huonosti. Näemmä tunnen vieläkin ajoittain syyllisyyttä siitä, että vihdoinkin uskalsin puolustaa itseäni ja annan itseni olla onnellisempi.

Poden syyllisyyttä aina kun joudun jäämään töistä sairaslomalle. Tapahtuu todella harvoin, ja liiankin kipeänä menen valitettavasti töihin koska tuntuu vaan liian pahalta soittaa ja sanoa olevansa sairaana.

Juuri nyt on morkkis, kun huutelin ohjeita lapsen turnauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt on morkkis, kun huutelin ohjeita lapsen turnauksessa.

Millaisia ohjeita?

Elän jatkuvassa raastavassa syyllisyydessä, koska jouduin nuorena eläkkeelle. Yhteiskunnalle olen pelkkä saasta ja kuluerä. Ihmisten asenne on myös tuomitseva, heidän kasvoiltaan kuvastuu jopa inho. Koita tässä sitten päästä kamalasta syyllisyydentunteesta eroon. Järjellä tiedän, ettei tälle tunteelle ole syytä, koska en voi tilanteelleni mitään. Häpeän silti itseäni.

"Maalille", "hyvä x", "syötä", "x on vapaana"

Yritin auttaa kastemadon keskeltä tieltä reunaan ja kun otin siitä kiinni, se katkesi. Ajattelin että se kituu joten tallasin sen nopeasti kuoliaaksi. Oli paha mieli loppu päivän. :(

Kadun aina väsyneenä lähes kaikkea sanomaani,

Ihan tavisjuttuja/ joskus pieniä möläytyksiä

Minulla vähän samantapainen, mutta vanhempien mökillä maalasin saunaa. Löysin sieltä lauteiden alta sammakkoperheen. Jopa isä antoi tässä kohtaa armoa että kolmen päivän kuluessa sen sammakon/perheen pitää olla muualla.

Rakensin niille oman pesän ja se sammakko-pariskunta kävi moikkaamassa monta vuotta.

Sanoin joskus päiväkerhossa etten halua keksiä. Halusin sen oikeasti mutta kaveri ei saanut syödä keksejä (joku allergia) niin sanoin ettemme kumpikaan halua keksiä.

10, siis mistä tunnet syyllisyyttä?

Tiskikone jäi tyhjentämättä...... Viikon jaksoin morkata itseäni.....

Tunnen syyllisyyttä siitä, että joudun kyläpaikassa teeskentelemään tarjoilujen olevan maailman herkullisinta tavaraa ja santsaan vieläpä sen vuoksi etten pahoittaisi emännän/isännän mieltä. Olen monesti miettinyt kuinka ihmiset reagoisivat jos sanoisin suoraan etten ole kiinnostunut tarjoiluista. Iso tuopillinen kylmää hanavettä riittäisi vallan mainiosti.

5-vuotiaana olimme autossa matkalla jonnekin. Ikkuna oli auki, ja heitin pillin ulos - vahingossa.

Minulle oltiin aina toitotettu, ettei saa roskastaa luontoa. Hirveä syyllisyys alkoi painaa minua. Eräänä päivänä äitini myös luki luonnonsuojelusta lapsille tarkoitetun kirjan, ja minua alkoi itkettää ja hävettää ihan kauheasti. En kuitenkaan sanonut mitään.

Lopulta eräänä päivänä, n. puolen vuoden jälkeen tapahtumasta, perheemme ollessa ruokapöydässä purskahdin itkuun ja tunnustin tekoni.

Äitini alkoi nauraa ja sanoi, että olen hassu. Että ei se haittaa.

Lopulta pääsin eroon tuosta järkyttävästä syyllisyydestä, joka oli vainonnut pikku-minua jo monta kuukautta.

Olin kaverilla yökylässä ja panin sen vastaeronnutta iskää. Iso juttu oli joo :D Mut kaveri suuttu ja sit muakin vähän ahdisti mut ei enää.

Salakatselu... mutta ei ole edes mennyt vielä käsittelyyn ja mulla oli muutenkin hyvä syy. Eli eipä kaduta oikeestaan.

Joskus alle kouluikäisenä söin kaupassa karkin, joka oli pudonnut irtokarkkihyllyn alapuolella olevaan laariin, jossa oli kauhoja. Koin tästä tunnontuskia pitkään. Lapsen yliherkkä omatunto 😳

Varastin joskus 5-vuotiaana isoveljen kaverin pihalta kuulapyssyn kuulan. Se vaivasi niin pitkään että menin palauttamaan sen samaan kohtaan.

Nosto

Otin vastaan työkaverin vuorotteluvapaan sijaisuuden vaikka tiesin etten ehdi jo suunniteltujen työtehtävien lisäksi tehdä juuri muuta sijaisuuden aikana. Sain siis vain parempaa palkkaa ja vaativampien tehtävien hoito jäi vähäiseksi.