Apuja. Lesken oikeus kesäasuntoon. ov

Oliko heillä keskinäinen testamentti?

Vierailija kirjoitti:

Yritin soittaa asianajajalle mutta en saanut kiinni. Kysynpä teiltä jos saisin nopeaa vastausta.

Eli siis isäni meni uusiin naimisiin 6 vuotta sitten. Asuivat ensin isäni omistamassa omakotitalossa (joka on siis minun lapsuudenkotini) mutta noin 2 vuotta sitten muuttivat rivitaloasuntoon jonka uusi vaimo omistaa yksin. Ovat käyttäneet isäni omakotitaloa sen jälkeen lomapaikkana. Onko leskellä käyttöoikeus lomapaikkaan elämänsä loppuun asti? Vai voimmeko kieltää uutta vaimoa tulemasta sinne ja vaikka myydä?

Mutulla sanon, että riippuu avioehdosta ja testamentista. Käsittääkseni hallintaoikeus ei ole mitenkään automaattinen. Meillä oli vähän sama tilanne ukin ja uuden vaimonsa kanssa, ukki oli testamentilla antanut leskelle elinikäisen käyttöoikeuden loma-asuntoon, vaikka testamenttasi loma-asunnon yhdelle lapsistaan. Siellä ihan sovussa ovat lomailleet, osin vuorotellen, osin yhtä aikaa. Nyt leski alkaa olla niin iäkäs, ettei ole joka kesä oikeuttaan käyttänyt. Loma-asunnon voi siis sen omistaja myydä, mutta käyttöoikeus sisältyisi kaupan ehtoihin, ellei leski siitä luovu. Käytännössä voi rajata ostajaehdokkaita, jos kaupan mukana tulee "syytinki".

Jos heillä ei ole keskinäistä testamenttia tai avioehtoa, heidän omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan, jonka jälkeen rintaperilliset perivät isän omaisuuden. Mikäli leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille, mutta jos vähemmän, hän saa vainajalta ikään kuin tasinkoa ennen kuin perintö menee rintaperillisille.

Lesken hallintaoikeus koskee sitä asuntoa, jossa he asuvat vakituisesti ja ovat kirjoilla, ei muita kiinteistöjä tai asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos heillä ei ole keskinäistä testamenttia tai avioehtoa, heidän omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan, jonka jälkeen rintaperilliset perivät isän omaisuuden. Mikäli leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille, mutta jos vähemmän, hän saa vainajalta ikään kuin tasinkoa ennen kuin perintö menee rintaperillisille.

Lesken hallintaoikeus koskee sitä asuntoa, jossa he asuvat vakituisesti ja ovat kirjoilla, ei muita kiinteistöjä tai asuntoja.

Anteeksi unohdin kertoa että ei ole testamenttia eikä avioehtoa. Isällä omaisuus oli tuo omakotitalo (jota käyttivät lomilla) ja jonkin verran tilillä säästöjä. Vaimolla käsittääkseni oli enemmän omaisuutta vaikka tuskin hänkään erityisen rikas on.

Olivat virallisesti kirjoilla vaimon omistamassa asunnossa. Eli käsitänkö oikein että tässä kävi nyt onni onnettomuudessa, vaimo ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen mitä teemme talon kanssa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos heillä ei ole keskinäistä testamenttia tai avioehtoa, heidän omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan, jonka jälkeen rintaperilliset perivät isän omaisuuden. Mikäli leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille, mutta jos vähemmän, hän saa vainajalta ikään kuin tasinkoa ennen kuin perintö menee rintaperillisille.

Lesken hallintaoikeus koskee sitä asuntoa, jossa he asuvat vakituisesti ja ovat kirjoilla, ei muita kiinteistöjä tai asuntoja.

Anteeksi unohdin kertoa että ei ole testamenttia eikä avioehtoa. Isällä omaisuus oli tuo omakotitalo (jota käyttivät lomilla) ja jonkin verran tilillä säästöjä. Vaimolla käsittääkseni oli enemmän omaisuutta vaikka tuskin hänkään erityisen rikas on.

Olivat virallisesti kirjoilla vaimon omistamassa asunnossa. Eli käsitänkö oikein että tässä kävi nyt onni onnettomuudessa, vaimo ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen mitä teemme talon kanssa?

ap

Siltä se nyt näyttää. Loma-asunto ei kuulu hallintaoikeuden piiriin.

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Me sisarukset ei haluta lesken omaisuutta senttiäkään vaikka se kultalautasella ojennettaisiin. Mutta emme myöskään halua että hän saa yhtään mitään mikä on isältä jälkeenjäänyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Me sisarukset ei haluta lesken omaisuutta senttiäkään vaikka se kultalautasella ojennettaisiin. Mutta emme myöskään halua että hän saa yhtään mitään mikä on isältä jälkeenjäänyt.

ap

Kyllähän hän perii siitä talosta osansa, vaikkakaan ei hallintaoikeutta, koska se ei ole heidän kotinsa. Ette te siis sitä keskenänne vain jaa.

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Me sisarukset ei haluta lesken omaisuutta senttiäkään vaikka se kultalautasella ojennettaisiin. Mutta emme myöskään halua että hän saa yhtään mitään mikä on isältä jälkeenjäänyt.

ap

Kyllähän hän perii siitä talosta osansa, vaikkakaan ei hallintaoikeutta, koska se ei ole heidän kotinsa. Ette te siis sitä keskenänne vain jaa.

Kuinka niin? Eikö omistuksen myötä tulisi myös hallintaoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Me sisarukset ei haluta lesken omaisuutta senttiäkään vaikka se kultalautasella ojennettaisiin. Mutta emme myöskään halua että hän saa yhtään mitään mikä on isältä jälkeenjäänyt.

ap

No tasinkoprivilegi suojaa kyllä siltä, että teille ei ojenneta lesken omaisuutta kultalautasella eli ei hätää :) Leski saa vainajan omaisuudesta jotain tasinkona, jos vainajalla on enemmän omaisuutta kuin leskellä, mutta kertomasi mukaan näin ei ole, joten ei liene hätää senkään suhteen. Hallintaoikeus on hyvin yksiselitteinen, joten jos kerran testamenttia ei ole eikä avioehtoa ja leski on varakkaampi niin molemmat pitävät oman omaisuutensa, siis leski ja vainaja ts. kuolinpesä, eikä lesken hallintaoikeudella ole mitän tekemistä kyseisen omakotitalon kanssa, koska se ei ole puolisoiden yhteinen virallinen koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon on käyttöoikeus. Tässä tapauksessa yhteinen koti on lesken omaisuutta, joten hänellä ei ole edes mitään omistus- eikä hallintaoikeutta mihinkään muuhun asuntoon.

Kun teette osituksen, vai mikä se nyt virallisesti onkaan kun kyse on kuolinpesän jakamisesta, isänne rintaperilliset omistavat yksinään perintönsä ja leski omistaa oman omaisuutensa. Jos isänne osuus on suurempi, te maksatte tasinkoa leskelle, mutta lesken ei tarvitse maksaa teille mitään jos hän on varakkaampi.

Me sisarukset ei haluta lesken omaisuutta senttiäkään vaikka se kultalautasella ojennettaisiin. Mutta emme myöskään halua että hän saa yhtään mitään mikä on isältä jälkeenjäänyt.

ap

Kyllähän hän perii siitä talosta osansa, vaikkakaan ei hallintaoikeutta, koska se ei ole heidän kotinsa. Ette te siis sitä keskenänne vain jaa.

Väärin. Tasinkoa leski saa, jos vainaja on varakkaampi, mutta ei saa, jos ei ole. Leski ei peri mitään, jos ei ole testamenttia ja on olemassa rintaperillisiä.

Joku kirjoitti ikävästä kommentoinnista. Minä en ainakaan kommentoi ikävästi, tai se ei ole tarkoitukseni. Vastaan vaan kysymyksiin siitä, mitä sanoo laki.

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Joka tapauksessa tiivistettynä tämä koko juttu (kun ei ole testamenttia eikä avioehtoa):

-tasinkoprivilegi: kuolinpesä ei saa mitään leskeltä vaikka hän olisi varakkaampi

-lesken oikeus tasinkoon: jos vainaja on varakkaampi, leski saa kuolinpesältä tasinkoa sen verran, että hänen omaisuutensa on sama kuin vainajan jaettavaksi tuleva omaisuus

-hallintaoikeus: ei koske muuta asuntoa kuin puolisoiden virallista yhteistä kotia eli ei ulotu omakotitaloon

-periminen: leski ei peri mitään, mikäli vainajalla on rintaperillisiä

Tuo korppikotka olisi pitänyt käännyttää välittömästi, ennenkö tuli isänne rahoja kärkkymään. Sama tarina aina näissä jutuissa, kun vanhemmat ihmiset menevät keskenään naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Nin minäkin käsitin, koska isän kuolemaa ei mainittu vaan kerrottiin, että asuivat ennen talossa ja muuttivat kaksi vuotta sitten rivitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Tuo korppikotka olisi pitänyt käännyttää välittömästi, ennenkö tuli isänne rahoja kärkkymään. Sama tarina aina näissä jutuissa, kun vanhemmat ihmiset menevät keskenään naimisiin.

Eikös tässä tapauksessa "tuo korppikotka" ole varakkaampi osapuoli?

Vierailija kirjoitti:

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Aloitusviestissä kerroin että omakotitalo on isän omistama. Tietysti hänellä on on oikeus taloon jonka omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)