15-vuotiaani elää täysin erilaista elämää kuin minä 15-vuotiaana - luojan kiitos!

Minä olin teini maaseudulla 80-90-luvulla. Join ekat kännit seiskaluokalla ja aloin myös polttaa tupakkaa, seksin harrastamisen aloitin kasilla. Kaikki läksyjen lukeminen loppui kuin seinään yläasteelle mennessä, alkoi pakollinen hulinavaihe. Sanon pakollinen, koska oli tosi harvinaista että joku ei olisi ryypännyt ja sekstaillut. Se oli myös aikuisten oletus, eikä sitä kukaan pyrkinyt millään tavalla estämään. Kasvoin pienellä paikkakunnalla ja sosiaalinen paine "epäonnistua elämässä" oli tosi kova. Kaverisuhteet oli tosi pintapuolisia, lähinnä vahdittiin että kukaan ei rupea lukemaan läksyjä. Hyvistä koenumeroista tuli armotonta vittuilua ja kiusaamista. Onneksi muutettiin yläkoulun jälkeen kaupunkiin ja löysin kunnollisia kavereita ja rauhoituin.

Oma 15-vuotiaani ei ole koskaan ollut humalassa, on voinut jotain vähän maistaa. Tekee läksyt tosi huolella ja valmistautuu mielessään lukioon ja aikoo mennä yliopistoon. Ei ole koskaan seurustellut eikä räyhää ja rellestä. Asutaan isossa kaupungissa ja hänellä on monta kaveria, yksi paras ystävä.

En sano että kaikki maaseutupitäjät on sellaisia kuin se jossa itse satuin kasvamaan, eikä kaikilla käy kaupungissa noin hyvä tuuri. Ajatkin on onneksi toiset. Ihmettelen vaan ja kiitän onneani siitä, että lapseni ei tarvitse tehdä ihan kaikkia niitä virheitä mitä itse tein. Mutta joidenkin kaupunkilaisten, jotka kuvittelevat että maaseudulla elämä on yhtä idylliä, pitäisi tutustua asiaan vähän tarkemmin.
Ja ei, maalle me ei kyllä tulla ikinä muuttamaan. :)