Lue keskustelun säännöt.
Jos miehesi dementoituisi, miten jaksaisit alkuoireita?
24.04.2016 |
Unohtelua, persoonallisuuden muutosta hankalaksi jne?
Kommentit (10)
Ihan hyvin,ai mikä se oli aiheena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen eikö dementia koti oo paras paikka muistamattomalle.
Auttaisin hntä järjestämään oman kuolemansa. Jos hän ei sitä haluaisi, lähtisin. En jää seuraamaan tuollaista hidasta vajoamista.
En mitenkään. Kun tietää että suunta vain huonompaan. Monelle tulee hankalia käytösoireita, aggressiivisuutta. Lääkkeet hidastaa taudinkulkua mutta hyvin yksilöllistä miten lääkitykseen reagoi.
Kun on seurannut tuttavien kamppailua dementikkojen läheisinä, en voi kuin nostaa hattua heille. Ei ole kevyttä hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa. Olen ahdistunut ja palanut loppuun.
Elämällä päivän kerrallaan. Mistään syystä en tule miestäni hylkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jaksaisin enkä jättäisi missään tapauksessa miestäni. Meillä on ollut hyvä ja onnellinen avioliitto. Olen nyt jo 47-vuotias. Eli vanhuusvuodet eivät ole niin kaukana. Siksi olen näitä ehtinyt joskus jo miettiä.
Kai ne tässä kaiken muun rähjäämisen ohessa menisivät.
Tiedän tasan tarkkaan, mitä ne ovat ja sen, että unohtelu on kaikkein pienin riesa. Äitinsä dementoitui, ja aika vahvasti on jo aika paljon samantapaista käytöstä alkanut olla.
En jaksaisikaan.. Jos noin kävisi alle 60v:nä niin voisi käydä pieni vahinko kylpyammeen+alkoholin kanssa ja niin musta tulisi sureva leski joka nauttii leskeneläkkeestä. Liian vanhana (lesken eläkettä ei enää myönettäisi) niin sit menisi huoletta vaihtoon tai olisin mielummin yksin kun dementikon puolisona. Tässä vaiheessa on hyvä tietää että en ole naimisissa, en edes seukkaa tällä hetkellä.. mut jos olisin niin noin menettelisin