Lue keskustelun säännöt.
Minua syytellään entisen ystäväni itsemurhasta, "hylkäsin" hänet
23.04.2016 |
Tosiasia on se, että ystäväni masentui jo pari vuotta sitten. Käskin hakemaan apua, vetkutteli pitkään mutta lopulta saikin hoitosuhteen. Asuimme kämppiksinä, mutta muutin pois sillä kaverini ei a) pitänyt mitään huolta asunnosta, jätti tavaransa levälleen, ei hoitanut sovittuja hommia ja b) oli naama väärällään koko ajan. Sellaista yleistä pahan fiiliksen levittämistä ja ilkeilyä. Ennen olimme olleet parhaita kavereita, ystäviä ja kuuluneet seitsemän naisen ihanaan, tiiviiseen kaveriporukkaan.
Hankin parempia kavereita, etäännyin jopa yhteisistä kavereistamme. Tämä masentunut kaverini oli aikalailla yksin, soitteli mm. työpaikalleni halutessaan juttuseuraa. En halunnut loppupeleissä edes tavata häntä, se oli jatkuvaa säätöä ja kaverini takertui minuun epätoivoissaan. Hänen kanssaan ei koskaan ollut kivaa. Sanoin hänelle etten halua olla tekemisissä enää millään lailla, mutta kaveri jatkoi viestien laittamista ja aloitti jatkuvasti keskustelua, kyseli milloin minnekin. Halusi "keskustella vakavasti", itki että ollaan kavereita jooko jooko, aneli että tavattaisiin. Jouduin tiukasti sanomaan, ettemme ole enää ystäviä ja että hänen pitäisi hankkia apua eikä roikkua entisissä ystävissään. Ei tehoa. Lopulta estin hänen numeronsa, estin Facebookin, kaikki. Häiriköi myös miestäni ja uusia ystäviäni, jotka tekivät lopulta samat temput hänelle.
Ystäväni tappoi itsensä joskus vuoden alussa. Siitä asti yhteiset kaverimme ovat pommittaneet minua viestein, puheluin, tulleet jopa ovelle! Aiheutin kuulemma kaverini kuoleman, näin hän oli heille sanonut. Ilmoitin viileästi, ettemme olleet ystäviä hänen viimeisinä kuukausinaan, eikä kiinnosta. En mennyt hautajaisiin, minua syyteltiin narsistipaskaksi joka on tappanut ystävänsä. Tätä on jatkunut tähän päivään asti. Ovat saaneet myös vanhempani uskomaan, että olen tahallani aiheuttanut kaverini kuoleman. Todellisuudessa halusin vain vapaata tuosta jatkuvasta kitinästä ja marmatuksesta ja satuin löytämään parempaa seuraa. Mitä väärää siinä on?
Huoh, en jaksa enää...
Kommentit (189)
No kun olet pystynyt hylkäämään ystäväsi, niin tuskin nuo "syytökset" sen kummempaa haavaa aiheuttavat?
Tosiasia on, että todennäköisesti päätökselläsi oli vaikutusta ystäväsi itsemurhaan, mutta mitä väliä? Sinä olet toiminut niinkuin olet katsonut parhaaksi ja ystäväsi ei vain kestänyt sitä.
Noi syyttelevät kaverit toimivat niinikään parhaaksi katsomallaan tavalla. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, tyyppi olisi todennäköisesti joka tapauksessa tehnyt itsemurhan ennemmin tai myöhemmin. Itsemurha on itsekäs teko. Tosin sinäkin olisit voinut toimia tyylikkäämmin eli olla myötätuntoisempi. Hyvää on että "käskit" hakemaan apua. Muutahan loppupeleissä itsetuhoisen kanssa ei voi tehdä. Itsemääräämisoikeus on Suomessa hyvin vahva.
Niin ja siis kaverini ilkeily oli luokkaa "olet hirveä, koska et vietä jokaista iltaa kanssani". Aina olisi pitänyt omistaa aikansa hänelle ja hänen jutuilleen ja koskaan ei olisi saanut viettää iltaa kenenkään muun kanssa. Haukkui myös ystäviäni kun kutsuin heitä yhteiseen kotiini. Kielenkäyttö oli todella asiatonta ja loukkaavaa, vaikka olin häntä auttanut jo avun piiriin, menin hänen kanssa lääkärille yms. Sen pidemmälle en oikeasti osaa, tunsin oloni tosi vaivautuneeksi kun hän jatkuvasti itkeskeli ja sanoi ettei kestä enää. Kun koitin sanoa jotain lohduttavaa, hän usein raivostui ettei noin voi sanoa, mietinkö yhtään puheitani yms ja että olisi parempi jos en puuttuisi hänen asioihinsa.
- Ap
En minä ainakaan kokisi olevani vastuussa, jos joku sellainen ihminen tekisi itsemurhan jonka kanssa en vain halua olla.
Ei ihmisen ole pakko viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta he eivät nauti. En ainakaan itse jaksa kuluttaa elämääni istumalla kahvilla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seuran koen epämiellyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kertokaapa aplle mitä hänen olisi pitänyt viestin 8 tilanteessa tehdä?? Koin saman ja pistin välit poikki. Ei todellakaan tarvitse jaksaa.
Kaikki moralisoitsijat: vietättekö itse päivittäin aikaa sellaisten ihmisten kanssa vapaa-ajallanne, joiden seurassa ette viihdy? Sama, kun sanoisi että on pakko seurustella ja mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka pitää sinusta, mutta josta sinä et pidä, ihan vaan sen takia ettei tämä ihastunut osapuoli tule surulliseksi ja mahdollisesti vahingoita itseään.
En usko, että ap tiesi kaverinsa tappavan itsensä. Varaudutteko itse jokaisen pakin/eron/ystävyyssuhteen katkaisun aikana siihen, että se toinen osapuoli tappaa itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei kukaan tapa itseään sen takia, että ystävä/kumppani jätti, itsemurhaan vaikuttaa niin moni muukin asia. Eikä sen puoleen kenenkään elämä voi olla kiinni yhdestä ihmisestä. Ap, et ole vastuussa entisen ystäväsi kuolemasta, vaikka muista nyt voi siltä vaikuttaakin.
Et tosiaan oo syyllinen millään tavalla. Jos sulla ei ollut enää hyvä olla tekemisissä hänen kanssaan ei mikään sua siihen velvoittanut, ei semmosia ihmisiä tarvitse pitää elämässään eikä välien poikki pistämisestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa.
Toki on mahdollista että välien poikki pistäminen on vaikuttanut tämän henkilön päätökseen lopettaa elämänsä mutta ei se herranenaika silti sun syysi ole vaan sen joka tukee oman koko elämänsä toiseen ihmiseen. Teit niinkuin koit itselles ja sun elämänlaadulles parhaaksi ja kaveri ei sitä kestänyt, oma vikansa. Kerroit jopa yrittäneesi auttaa ja tukea häntä ja saada ammattiauttajalle, et siis pistänyt välejä poikki heti kun kaveri masentui etkä edes sen takia, vaan vasta sen jälkeen kun kaveri ei itse yrittänyt pistää elämäänsä ja asennettaan kuntoon ja siitä alkoi aiheutua sulle huonoa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja siis kaverini ilkeily oli luokkaa "olet hirveä, koska et vietä jokaista iltaa kanssani". Aina olisi pitänyt omistaa aikansa hänelle ja hänen jutuilleen ja koskaan ei olisi saanut viettää iltaa kenenkään muun kanssa. Haukkui myös ystäviäni kun kutsuin heitä yhteiseen kotiini. Kielenkäyttö oli todella asiatonta ja loukkaavaa, vaikka olin häntä auttanut jo avun piiriin, menin hänen kanssa lääkärille yms. Sen pidemmälle en oikeasti osaa, tunsin oloni tosi vaivautuneeksi kun hän jatkuvasti itkeskeli ja sanoi ettei kestä enää. Kun koitin sanoa jotain lohduttavaa, hän usein raivostui ettei noin voi sanoa, mietinkö yhtään puheitani yms ja että olisi parempi jos en puuttuisi hänen asioihinsa.
- Ap
Siis näitä yhteisiä ystäviäkö?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja siis kaverini ilkeily oli luokkaa "olet hirveä, koska et vietä jokaista iltaa kanssani". Aina olisi pitänyt omistaa aikansa hänelle ja hänen jutuilleen ja koskaan ei olisi saanut viettää iltaa kenenkään muun kanssa. Haukkui myös ystäviäni kun kutsuin heitä yhteiseen kotiini. Kielenkäyttö oli todella asiatonta ja loukkaavaa, vaikka olin häntä auttanut jo avun piiriin, menin hänen kanssa lääkärille yms. Sen pidemmälle en oikeasti osaa, tunsin oloni tosi vaivautuneeksi kun hän jatkuvasti itkeskeli ja sanoi ettei kestä enää. Kun koitin sanoa jotain lohduttavaa, hän usein raivostui ettei noin voi sanoa, mietinkö yhtään puheitani yms ja että olisi parempi jos en puuttuisi hänen asioihinsa.
- Ap
No eihän tuollaista jaksa eikä pidä jaksaa. Edesmenneen ystäväsi ystävät ovat typeriä. Ei toisen itsemurhasta voi muita syyttää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vastuussa tai syyllinen ystäväsi kuolemaan.
Ihmiset vain haluavat aina löytää syntipukin. Olisivat nuo sinua tuomitsevatihmiset itse menneet pitämään seuraa tälle ystävällesi, en usko että heitäkään kiinnosti hänen tilanteensa ennen kuin hän tappoi itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja siis kaverini ilkeily oli luokkaa "olet hirveä, koska et vietä jokaista iltaa kanssani". Aina olisi pitänyt omistaa aikansa hänelle ja hänen jutuilleen ja koskaan ei olisi saanut viettää iltaa kenenkään muun kanssa. Haukkui myös ystäviäni kun kutsuin heitä yhteiseen kotiini. Kielenkäyttö oli todella asiatonta ja loukkaavaa, vaikka olin häntä auttanut jo avun piiriin, menin hänen kanssa lääkärille yms. Sen pidemmälle en oikeasti osaa, tunsin oloni tosi vaivautuneeksi kun hän jatkuvasti itkeskeli ja sanoi ettei kestä enää. Kun koitin sanoa jotain lohduttavaa, hän usein raivostui ettei noin voi sanoa, mietinkö yhtään puheitani yms ja että olisi parempi jos en puuttuisi hänen asioihinsa.
- ApSiis näitä yhteisiä ystäviäkö?
Niitä uusia. Esitti usein, että olemme sopineet yhteisestä leffaillasta, olen pettänyt hänen luottamuksensa, järjesti kunnon shown kaikkien edessä ja painui ovet paukkuen huoneeseensa.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ap:n syy. Se kaveri olisi voinut pyrkiä terapiaan ja mielisairaalaan, ei voi laittaa vastuuta elämästään toiselle. Ei vaikka nuo edellä mainitutkaan eivät auttaisi. Niin kurjaa kuin onkin niin aikuisen on itse huolehdittava itsestään.
Ei ole sinun vikasi. Ei kai tällaisesta asiasta tarvitse edes keskustella?
Ei sinulla ole mitään velvoitetta viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurasta et pidä.
Tarinan tapahtumat ei mitenkään yllätä. Porvoossa tapahtuu mitä vain.
Ei taida muutkaan kaverisi kovin hyviä olla, jos sinua syyttävät.
Et varmaan ole syyllinen, mutta Eeva Kilven sanat:
"Rakkaani, olen maanisessa vaiheessa. Älä hylkää minua, kun depressio tulee" on monesti totta.
On helppoa olla ystävä, kun toisella ei ole vaikeuksia. Mutta kun toista ihmistä ja ystävää todella tarvitsisi, kaikki jättävät. Nykyisin onkin trendi, elämäntaitoartikkeleissa lehdissäkin neuvotaan, että jätä pois elämästäsi itseäsi kuormittavat ihmiset.
Jos olet ollut tämän ihmisen ystävä, opi tilanteesta. Jos olit vain kämppis tai kaveri, silloin asia on ok. Mutta todellinen ystävä ei jätä, ei koskaan, vaikka syynä olisi syöpä tai mielenterveysongelma.
Eikö sinua todellakaan vaivaa ystäväsi kuolema? Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä. Mutta silti sinua vähän vaivaa. Olitte ehkä enemmän samanlaisia kylmiä tyyppejä ystäväsi kanssa mitä haluat itsellesi myöntääkään... Hän räävitön ja sä et piittaa, vaikka hän kuoli. Olette tasoissa.
No onhan tuo tavallaan totta. Ex-ystäväsi kohtalo olisi voinut olla erilainen, jos olisi saanut tarvittavaa tukea ja apua läheisiltä. Toisaalta eipä sun tarvitse elää elämääsi muita ihmisiä varten