Lue keskustelun säännöt.
onko suunnistaminen aarteenetsintää?
23.04.2016 |
Itseäni on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan ajatus suunnistamisesta. Suuntavaisto ei ole niin kovin hyvä, mutta ehkä se riittäisi. Olen pyöritellyt ajatusta mielessäni ja uskon että suunnistaminen voisi olla jotain kiinnostavampaa, kuin peruskoulun liikuntatunneilla, missä niitä rasteja ei meinannut millään löytyä ja oli pakko luovuttaa. Voisi tulla aika vapautunut olo hyppiä ja juosta metsäpolkuja pitkin, liikuntaa ja ulkoilua samalla kertaa. Olisi siisti tunne, jos saisi kartan käteen ja mieli täyttyisi hyvistä arvauksista rastien sijainneista ja pitäisi miettiä sopiva strategia mitä tehdä. Parasta olisi jos huomaisi näiden taitojen kehittymisen ja kykenisi yhä nopeampiin päättelyihin ja parempiin arvauksiin. Luulen että se olisi hyvä keino myös rentoutua, koska vaatisi niin intensiivisen keskittymisen. Kaipaisin siis jotain kiinnostavaa uutta tylsään elämääni. Haluaisin motivoitua lisää tästä, ettei jäisi vain ajatukseksi.
Te jotka harrastatte suunnistamista niin mikä siinä on mielestänne parasta? Mikä houkuttelee teitä harrastamaan suunnistusta?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Eihän rastien sijaineja arvata, nehän on siinä kartalla näkyvillä. Sun strategia kohdistuu siihen, miten pääset rasteille nopeimmin ja helpoimmin.
Minä pidän suunnistamisessa siitä, että on uusi maasto j ajoku on suunnitellut kevyen pikku lenkin mun puolestani. Näin mun ei tarvi itse miettiä, missä ja mihin asti tällä kertaa jaksaisi juosta ja kääntyiskö jo tuosta takaisin. En siis kilpaile, ja menen yleensä niitä helpoimpia korkeintaan 5kilsan reittejä iltarasteilla yms.
Muotoilin tuon arvausjutun huonosti, tarkoitin siis mielikuvia, jotka muodostuu siitä paikasta, mihin rasti on merkitty. Rastin nähdessä tulisi mieleen että ainiin tuo on varmasti se kallio, jonka ohi olen monesti kävellyt. Muistikuvia paikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vähän aarteenetsintää, paitsi että se aarre on aika pettymys aina.
Ei rastien paikkaa tarvitse arvailla, jos osaa lukea karttaa ja maastoa oikein. :)
Parasta on onnistuminen haastavalla rastivälillä ja virheetön suoritus. Sekä tietysti yösuunnistus.
Jos "aarteenetsinnästä" haaveilet, niin tutustupa geokätköilyyn (geocaching)
Eihän rastien sijaineja arvata, nehän on siinä kartalla näkyvillä. Sun strategia kohdistuu siihen, miten pääset rasteille nopeimmin ja helpoimmin.
Minä pidän suunnistamisessa siitä, että on uusi maasto j ajoku on suunnitellut kevyen pikku lenkin mun puolestani. Näin mun ei tarvi itse miettiä, missä ja mihin asti tällä kertaa jaksaisi juosta ja kääntyiskö jo tuosta takaisin. En siis kilpaile, ja menen yleensä niitä helpoimpia korkeintaan 5kilsan reittejä iltarasteilla yms.