Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte sen kun se ainoa työkaveri koko työpaikassa on ihan mahdoton ihminen?
22.04.2016 |
Ihmettelen ystäväni tilannetta, jossa hänen ainoa työkaverinsa on kuulemma ihan hankala. Sitä tulee ajatelleeksi että kun omaa vain yhden työkaverin, niin luulisi tuolloin molempien puhaltavan yhteen hiileen jotta työviihtyvyys säilyisi. Kauheaa ajatellakin että joka aamu on mentävä töihin sellaisessa fiiliksessä että milläs tuulella se työkaveri tänään mahtaakaan olla...Itselläni onnekseni useita kymmeniä työkavereita, joten tuollainen tilanne on minulle ihan vieras. Miten te muut olette toimineet tuollaisessa pienessä työyhteisössä, jossa ei niin hyvä ilmapiiri?
Kommentit (9)
Kärvistelin 5 vuotta kunnes vaihdoin työpaikkaa. Nyt on ihania työkavereita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista jaksa kovin pitkään. Vaikuttaa niin paljon joka päivä että alkaa oikeasti liikaa harmittaa. Tuossa tilanteessa parasta on etsiä uutta työtä.
Jaksoin itse reilut puoli vuotta sellaisessa työpaikassa. Työkaveri oli niin pelottava käytökseltään etten uskaltanut sanoa pomolle mitään, ettei tuo ihminen alkaisi jotenkin vainota tai mustamaalata minua lähtöni jälkeen. Kyseessä hyvin ihmisläheinen, ihmisten hyvinvointia edistävä työ. Uskomatonta miten työkaveri osasi sumuttaa työnantajaa.
Puol vuotta jaksoin minäkin. Pomolle avauduin kyllä työkaverin toiminnasta irtisanoutuessani, mut se taisi pitää mua vaan jotenkin yliherkkänä hienohelmana.
Todellisuudessa toi työkaveri mitätöi ja vähätteli mun tekemisiä jatkuvasti. Anto aina ymmärtää, et on ihan hänen ansiotaan, et ylipäätään mikään tulee tehtyä. Tein kyllä oikeesti ihan hyvin omat hommani, usein vaan työkaveri pimitti multa mulle kuuluvia töitä ja teki ne mun tietämättä. Sit kovaäänisesti huokaili pomolle, miten HÄN on TAAS tehny yksin kaiken. Oli ihana päästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras paeta vain niin nopeasti kuin pääsee. Luonnehäiriöinen työkaveri kun onnistuu usein pomonkin saamaan puolelleen. Oma hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.
Uppaan tätä, olen siis tuo viestin 5 kirjoittaja. Oli tosiaan raskasta tulla töihin, kun työkaverista ei tiennyt millä tuulella hän on. Aina ensimmäisenä höristin korvat kuuntelemaan, millä äänensävyllä hän sanoo hyvää huomenta, tsekkasin katsooko silmiin ollenkaan, missä asennossa istuu, jopa miten hengittää puhuessaan. Niin hyvin opin tuntemaan varoitusmerkit, joista tiesi että kohta alkaa tulla sitä negatiivista ryöppyä tai alistavaa kohtelua. Stressitasot olivat kyllä korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun kaverisi (eli todennäöisesti sinä itse) on epäluotettava, huonosti työnsä hoitava lintsari?
Nämä nyt vaan on sellasia piirteitä, jotka sattuu vituttaamaan työkaveria? Ja se työkaveri onkin se, joka päivästä toiseen joutuu sietämään sun kaverin surkeeta työpanosta ja selityksiä ja itsekästä lätinää.
Onhan niitä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, jotka eivät edes osaa tuntea tyytyväisyyttä normaaleista asioista. Se on monesti syynä tällaisiin tapauksiin.