Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatella tämän miehen käytöksestä
19.04.2016 |
Olen tapaillut pitemmän aikaa miestä, jolla on kolme lasta ja he käyvät vähintään joka toinen vkl. Pidän lapsista vaikka ovatkin vähän villejä, mutta se nyt varmaan on ihan normaalia. En ole puuttunut lasten komentamiseen juuri ollenkaan ja välillä meno yltyy aika hurjaksi, jolloin mies komentaa lapsia huutamalla tai laittamalla jäähylle. Minä olen sitten koittanut välillä sovitella riitoja ja keskustella.
Nyt sitten se asia mikä minua vaivaa ja en tiedä kuinka pitäisi suhtautua. Eräs kerta lapset nahistelivat ja mies hermostui niin että paiskasi kukkapurkin lattialle ja se hajosi siihen paikkaan. Yksi lapsista säikähti tilannetta ja haki minusta turvaa ja kesti kauan että sain lapsen rauhoittumaan. Mies sanoi lapsille vain että se oli vahinko.
Jääkö lapselle tuosta joku turvattomuuden tunne ja pitäisikö minun oikeasti tehdä jotakin asialle? Itsekin säikähdin enkä oikein osannut sanoa asiaan mitään. Tuntuu että olen jotenkin velvollinen seuraamaan tätä tilannetta tai että olen jotenkin syyllinen että mies äkkipikaistuu ja en jotenkin osaa vielä luonnollisesti itsekään hoitaa noita tilanteita, missä lapset tulisi saada rauhoittumaan.
Kommentit (5)
Ei kukkaruukun rikkominen vihapäissään ole mikään vahinko. Isä pelotteli lasta, ja valehteli päälle.
Vanhemmat saavat näyttää negatiivisiakin tunteita, ja mokaaminenkin silloin tällöin on väistämätöntä, mutta kun mokataan, pyydetään anteeksi eikä valehdella.
Olet oikeassa ihmetellessäsi miehen tyyliä, mutta tilanteeseen puuttuminen voi olla vaikeaa.
Itse eronneena vanhempana arvostan todella avokkiani joka silloin tällöin puuttuu sellaisiin tilanteisiin joissa minulla käpy palaa tarpeettomass mittakaavassa lapsen kanssa. Tilanteessa neuvominen ei kannata, mutta riitapukarien erottaminen tekosyyllä tai tauon tarjoaminen isälle jollain ilveellä voisivat toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika keskeinen haaste kasvatuksessa miten käsitellä juuri näitä vihamieleisiä tunteitaja ylimennyttä suuttumista. Leikkimälläkö pitäisi opetella käsittettelemään esim. juuri raivoa ja ylimitoitettuja överiksi menneitä tilaiteita? Kuppi meni nurin(jota sinulle ei ole koskaan tapahtunut?) ja suuressa roolissa on tilanteen rauhoituttua läpikäyminen mitä oikein tapahtui. Vanhemmankin pitää osata pyytä anteeksi.
Niin, olisi kyllä hyvä jos itsekin voisin jotenkin noihin tilanteisiin jotenkin vaikuttaa, mutta tuntuu että minulla ei jotenkin ole vielä sellaista asemaa lasten elämässä että voisin ottaa kasvatusvastuuta enemmän? Vai onko? Olen vähän hukassa tämän roolini kanssa. Toisaalta en tiedä osaisinko edes. Ei minulla ole kokemusta lapsista juuri lainkaan,vaikka lapsista tykkäänkin. Mutta siis tuntuu ettei tämän miehenkään tyyli nyt ihan esimerkillinen ole.
Katraassa on varsinkin yksi riidanhaastaja, joka aiheuttaa ehkä valtaosan lasten välisistä riidoista. Tietty ymmärrän että jos lapset roikkuvat toistensa hiuksissa kiinni niin pakkohan se on saada keskeytettyä vaikka huutamalla, mutta jotenkin toivoisin että mies puuttuisi tilanteeseen jo siinä vaiheessa kun myrskynmerkit alkavat ilmaantua. Sitten tuntuu että juuri nuorin heistä kärsii kohtuuttomasti sekä isänsä että vanhempien sisarustensa riitasoinnuista ja huutamisesta sekä nyt tuosta kukkapurkki-jutusta.
Kyllä, lapset kärsivät vanhempiensa teoista. Mutta yhden lapsen näkeminen mustana lampaana on myös vaarallista: riita ottaa kuitenkin useamman osapuolen.
Todennäköisempää on että "hankala" lapsi on se perheen ukkosenjohdatin, etenkin kun isä ei tarjoa kauhean hyvää mallia omien negatiivisten tunteiden käsittelyyn.
Jos olet mukana perheen elämässä, voit vallan mainiosti jeesata: olet kuitenkin aikuinen. Kannattaa ihan omalta kannaltasi miettiä että mikä osuus on sinulle ok ja mikä ei.
Joku kerta tuo äkkipikaisuus kohdistuu sinuun... : (