Miten saada lapsi innostumaan yksin leikkimisestä tai muusta yksin puuhailusta?

Lapsi katsoo sinusta mallia. Niin kauan kuin itsekin vain makailet ja surffailet illat, lapsikin oppii tekemään just samalla tavalla. Sun on pakko ryhdistäytyä itsesikin ja keksiä teille molemmille parempaa ajanvietettä.

Jaksatteko te muut arki-iltoina kaikkien pakollisten askareidrn lisäksi lopun ajan piilosta ja taisteluleikkejä?

Up

Nyt on hyvät kelit lähteä ulos vaikka etsimään keväänmerkkejä. Lapset innostuu, kun aikuinen jaksaa olla hommassa mukana. En todellakaan jaksa leikkiä ninjaa, mutta meillä esim. pelataan paljon lautapelejä, luetaan ja tykkään näprätä legoillakin. Jos en muuta jaksa, olen "romuttamo", jolle poika kärrätä legoautonsa purettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaksatteko te muut arki-iltoina kaikkien pakollisten askareidrn lisäksi lopun ajan piilosta ja taisteluleikkejä?

Miten olisi vaikka lukeminen tai piirtäminen tai askartelu? Tai ulkoilu, kävelylenkki  piristää enemmän kuin löffäily soffalla.

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa että oon kasvattamassa kännykkäkäsilasta. Leikkii kyllä mielellään jos on kaveri tai ollaan muualla. Kotona on hirmu vaikea saada yksin leikkimään tai tekemään juttuja minun kanssani. Suurin ongelma on se, että töiden jälkeen ja ruuan laitettuani en itse jaksa enää mitään vaan makaan vain. Olen yksinkertaisesti poikki. Ja koska itse silloin katon telkkaria tai selaan nettiä niin lapsikin (5v) tahtoo eikä suostu muuta. Äkkiä sitten koko ilta meni laite kädessä. Joskus jaksan sentään lukea, mikä se tietty kiva. En tiedä oikein mitä tekisin. Ei yksinkertaisesti ole jaksamista sen aktiviteetin järjestämiseen kun minun pitäisi myös tehdä sitä lapsen kanssa, muuten alkaa taas laitteen vonkuminen.

Just tän takia tein kaksi lasta pienellä ikäerolla. Muistan niin omasta lapsuudestani, kuinka yksinäistä se oli kun vanhemmat eivät leikkineet ja sisaruksia ei ollut. :( Päätin, että en tee samaa virhettä ja oma lapsi saa sisaruksen, jolloin hänellä on aina leikkikaveri kotona. Mutta en tätä toki kaikille suosittele, vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä kasvattaa kaksi pienellä ikäerolla.

Vierailija kirjoitti:

Jaksatteko te muut arki-iltoina kaikkien pakollisten askareidrn lisäksi lopun ajan piilosta ja taisteluleikkejä?

Kurjaa, että olet noin uupunut. Olisko mahdollista muuttaa jotain elämän rutiineissa, koska tuo ei kuulosta hyvältä. Oletko siis yh?

Ja mä kyllä leikin esikoisen kanssa töiden jälkeen kun oli 5v, vaikka koko illan. Tuntui, että se on oikein ja toisaalta itse kaipasin kovasti lapsen kanssa olemista, kun hän oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi ja tuntui, että näin häntä niin vähän kun pk alkoi. Nyt kun on jo kohta 8v niin on enemmän kavereitten kanssa tai lukee (pelaa kyllä myös mutta max. 30 min illassa).

Jätin kotityöt vähemmälle. Lapsen ruoat tehtiin valmiiksi pakkaseen isoina annoksina, itse emme tapaa miehen kanssa syödä päivällistä kotona. Nukuin paljon, menin ajoissa nukkumaan. Säännöllisesti tein hauskoja omia juttuja ja liikuin. Ei ollut liian raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa että oon kasvattamassa kännykkäkäsilasta. Leikkii kyllä mielellään jos on kaveri tai ollaan muualla. Kotona on hirmu vaikea saada yksin leikkimään tai tekemään juttuja minun kanssani. Suurin ongelma on se, että töiden jälkeen ja ruuan laitettuani en itse jaksa enää mitään vaan makaan vain. Olen yksinkertaisesti poikki. Ja koska itse silloin katon telkkaria tai selaan nettiä niin lapsikin (5v) tahtoo eikä suostu muuta. Äkkiä sitten koko ilta meni laite kädessä. Joskus jaksan sentään lukea, mikä se tietty kiva. En tiedä oikein mitä tekisin. Ei yksinkertaisesti ole jaksamista sen aktiviteetin järjestämiseen kun minun pitäisi myös tehdä sitä lapsen kanssa, muuten alkaa taas laitteen vonkuminen.

Just tän takia tein kaksi lasta pienellä ikäerolla. Muistan niin omasta lapsuudestani, kuinka yksinäistä se oli kun vanhemmat eivät leikkineet ja sisaruksia ei ollut. :( Päätin, että en tee samaa virhettä ja oma lapsi saa sisaruksen, jolloin hänellä on aina leikkikaveri kotona. Mutta en tätä toki kaikille suosittele, vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä kasvattaa kaksi pienellä ikäerolla.

Tää oli mullakin tarkoituksena, mutta mies lähti kun lapsi oli pieni ja mies oli pistänyt toisen naisen raskaaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksatteko te muut arki-iltoina kaikkien pakollisten askareidrn lisäksi lopun ajan piilosta ja taisteluleikkejä?

Kurjaa, että olet noin uupunut. Olisko mahdollista muuttaa jotain elämän rutiineissa, koska tuo ei kuulosta hyvältä. Oletko siis yh?

Ja mä kyllä leikin esikoisen kanssa töiden jälkeen kun oli 5v, vaikka koko illan. Tuntui, että se on oikein ja toisaalta itse kaipasin kovasti lapsen kanssa olemista, kun hän oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi ja tuntui, että näin häntä niin vähän kun pk alkoi. Nyt kun on jo kohta 8v niin on enemmän kavereitten kanssa tai lukee (pelaa kyllä myös mutta max. 30 min illassa).

Jätin kotityöt vähemmälle. Lapsen ruoat tehtiin valmiiksi pakkaseen isoina annoksina, itse emme tapaa miehen kanssa syödä päivällistä kotona. Nukuin paljon, menin ajoissa nukkumaan. Säännöllisesti tein hauskoja omia juttuja ja liikuin. Ei ollut liian raskasta.

Alkaa itkettää kun ajattelen että jotkut jaksavat leikkiä lapsensa kanssa vaikka koko illan. Olen tosiaan uupunut, mutta teen koko ajan töitä etten olisi. Ja koitan aina priorisoida lapsen kanssa olemista kotitöihin tai muuhun. Lautapelejä sun muuta jaksaisin, mutta ne on aina riidan takana. Isä opettanut vauvasta asti että leikkiä pitää ja aina pitää olla siinä kaveri. Jos ei ole leikkikaveria niin vaihtoehdot vähissä. Harmittaa kun täytyy pakottaa lapsi vaikka piirtämään tai palapeleihin.

Vierailija kirjoitti:

Tää oli mullakin tarkoituksena, mutta mies lähti kun lapsi oli pieni ja mies oli pistänyt toisen naisen raskaaksi. Ap

Voi helvetti mikä jätkä!! Mistä noita sikiää!?! Että mua suututtaa tollaset kusipäät... No nyt ymmärrän vähän paremmin, että suunnitelmissa oli, mutta minkäs teet jos mies muuttaakin suunnitelmia...

Sinuna piirtäisin lapsen kanssa, maalaisin sormiväreillä, veisin leikkipuistoihin, pihalla voisi potkia pallolla ja jos asutte luonnon lähellä, menkää yhdessä katsomaan esim. lintuja jotka nyt pesivät (tietenkin kauempaa, etteivät linnut häiriinny). :)

Voisitte myös tehdä ruokaa yhdessä (esim. pulla- tai sämpylätaikina ja siitä lapsi leipoisi omat pullat/sämpylät), leikkiä muuttumisleikkejä (lapsi voisi pukea sinun vaatteitaisi yms), myös jos uimataitoa on niin ja halli on lähellä niin uimahalliin uimaan tai aloittaisitte yhdessä jonkun harrastuksen? :)

Olen itse suunnitellut vaikka mitä, kunhan vain lapset kasvavat. Esikoinen täyttää tänä vuonna 4-vuotta niin sanoin jo hänelle, että äiti opettaa uimaan ja sitten voitaisiin yhdessä mennä uimaan ja isä jää nuoremman kanssa kotiin. Lapsi oppii uutta ja samalla saa sitä yhdessäoloaikaa. :)

Mun lapsi oppi leikkimään itsekseen vasta kouluikäisenä. Jos hänellä ei ollut kaveria tai kumpikaan vanhemmista ei ehtinyt viihdyttään, niin roikkui puntissa ja valitti ettei ole mitään tekemistä.

Ei auttanut mitkää lelut tai pelit. Kännyköitä tai tabletteja lapsilla ei silloin vielä ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaksatteko te muut arki-iltoina kaikkien pakollisten askareidrn lisäksi lopun ajan piilosta ja taisteluleikkejä?

😃...😄. ..😉

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oppi leikkimään itsekseen vasta kouluikäisenä. Jos hänellä ei ollut kaveria tai kumpikaan vanhemmista ei ehtinyt viihdyttään, niin roikkui puntissa ja valitti ettei ole mitään tekemistä.

Ei auttanut mitkää lelut tai pelit. Kännyköitä tai tabletteja lapsilla ei silloin vielä ollutkaan.

Tää on kyllä tosi lohduttavaa lukea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi katsoo sinusta mallia. Niin kauan kuin itsekin vain makailet ja surffailet illat, lapsikin oppii tekemään just samalla tavalla. Sun on pakko ryhdistäytyä itsesikin ja keksiä teille molemmille parempaa ajanvietettä.

Tämä on juuri p*skinta vanhemmuudessa eli pitää olla roolimallina lapselle. En ole itse aktiivinen yhtään ja haluaisin vain löhöillä ja katsella telkkaria tai selata nettiä töiden jälkeen, mutta kun ei voi kun pitää näyttää esimerkkiä lapsille. Argh!!! 

Pitää ulkoilla, vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää käydä uimahallissa, mikä kiinnostaa itseä vielä vähemmän. Pitää leipoa tai laittaa ruokaa vaikka oikeasti haluaisin syödä pelkkää salaattia tai jotain muuta pientä naposteltavaa. Pitää rakentaa legoja, pelata lautapeliä tai kokeilla uudenlaista lettiä vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Siitä se vanhemmuus sitten oikeastaan koostuukin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi katsoo sinusta mallia. Niin kauan kuin itsekin vain makailet ja surffailet illat, lapsikin oppii tekemään just samalla tavalla. Sun on pakko ryhdistäytyä itsesikin ja keksiä teille molemmille parempaa ajanvietettä.

Tämä on juuri p*skinta vanhemmuudessa eli pitää olla roolimallina lapselle. En ole itse aktiivinen yhtään ja haluaisin vain löhöillä ja katsella telkkaria tai selata nettiä töiden jälkeen, mutta kun ei voi kun pitää näyttää esimerkkiä lapsille. Argh!!! 

Pitää ulkoilla, vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää käydä uimahallissa, mikä kiinnostaa itseä vielä vähemmän. Pitää leipoa tai laittaa ruokaa vaikka oikeasti haluaisin syödä pelkkää salaattia tai jotain muuta pientä naposteltavaa. Pitää rakentaa legoja, pelata lautapeliä tai kokeilla uudenlaista lettiä vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Siitä se vanhemmuus sitten oikeastaan koostuukin. 

Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei heidän kanssaa halua viettää aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi katsoo sinusta mallia. Niin kauan kuin itsekin vain makailet ja surffailet illat, lapsikin oppii tekemään just samalla tavalla. Sun on pakko ryhdistäytyä itsesikin ja keksiä teille molemmille parempaa ajanvietettä.

Tämä on juuri p*skinta vanhemmuudessa eli pitää olla roolimallina lapselle. En ole itse aktiivinen yhtään ja haluaisin vain löhöillä ja katsella telkkaria tai selata nettiä töiden jälkeen, mutta kun ei voi kun pitää näyttää esimerkkiä lapsille. Argh!!! 

Pitää ulkoilla, vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää käydä uimahallissa, mikä kiinnostaa itseä vielä vähemmän. Pitää leipoa tai laittaa ruokaa vaikka oikeasti haluaisin syödä pelkkää salaattia tai jotain muuta pientä naposteltavaa. Pitää rakentaa legoja, pelata lautapeliä tai kokeilla uudenlaista lettiä vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Siitä se vanhemmuus sitten oikeastaan koostuukin. 

Yllä hyviä syitä pysyä lapsettomana. t. vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi katsoo sinusta mallia. Niin kauan kuin itsekin vain makailet ja surffailet illat, lapsikin oppii tekemään just samalla tavalla. Sun on pakko ryhdistäytyä itsesikin ja keksiä teille molemmille parempaa ajanvietettä.

Tämä on juuri p*skinta vanhemmuudessa eli pitää olla roolimallina lapselle. En ole itse aktiivinen yhtään ja haluaisin vain löhöillä ja katsella telkkaria tai selata nettiä töiden jälkeen, mutta kun ei voi kun pitää näyttää esimerkkiä lapsille. Argh!!! 

Pitää ulkoilla, vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää käydä uimahallissa, mikä kiinnostaa itseä vielä vähemmän. Pitää leipoa tai laittaa ruokaa vaikka oikeasti haluaisin syödä pelkkää salaattia tai jotain muuta pientä naposteltavaa. Pitää rakentaa legoja, pelata lautapeliä tai kokeilla uudenlaista lettiä vaikka ei kiinnosta yhtään. Pitää tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Siitä se vanhemmuus sitten oikeastaan koostuukin. 

Yllä hyviä syitä pysyä lapsettomana. t. vela

Ap:n ongelma ei nyt ollut se ettei noista tykkäisi vaan se ettei tunnu jaksavan. Ap

Tän takia me tehtiin lapselle pikkusisarus. :D Jos kännykkä on kasvanut jo käteen kiinni niin alkaa tietty olla vähän myöhäistä. Ja ei en todellakaan jaksa leikkiä ja pelata illalla kovin paljoa, pihalla jaksan olla mutta loskakeleillä ei lapset viihdy enkä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Tän takia me tehtiin lapselle pikkusisarus. :D Jos kännykkä on kasvanut jo käteen kiinni niin alkaa tietty olla vähän myöhäistä. Ja ei en todellakaan jaksa leikkiä ja pelata illalla kovin paljoa, pihalla jaksan olla mutta loskakeleillä ei lapset viihdy enkä itsekään.

Tiedostan tän tosi hyvin, mutta kuten totesin niin tämän lapsen pikkusisarus on toisessa osoitteessa toiselta äidiltä. Ap