Jatkatko parisuhdetta jos tunnet olevasi puolisosi kämppäkaveri?

Hyvä kysymys.. Varmaan lapsen takia, vaikka sehän on huono syy jäädä paskaan suhteeseen

Olen jatkanut, lasten jälkeen hormonit olleet siinä jamassa että hetkellisesti on ollut puhdas työnjakosuhde, kyllä se kipinä on sitten taas löytynyt. Miksi jättäisin rakkaani ja lasten isän hetkellisen taantuman vuoksi?

puoliso on ennen kaikkea paras ystäväni

Riippuu elämäntilanteesta ja monesta muusta asiasta. Harvoin pitkä parisuhde on pelkkää ihanaa ja romantiikkaa, toisinaan tulee noita "kämppiskausia".

Tähän asti olen jatkanut niiden tullessa, aina ollaan se rakastavaisempi aikakin löydetty takaisin. :)

Jatkaisin. Olen asunut koko ikäni erilaisissa kimppakommuuneissa, joissa olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta näyttää, että monen ihmisen parisuhde on huonompi kuin omat kämppissuhteeni. Ei kämppiksien kanssa ole koskaan tarvinnut heitellä lautasia seinään. Eli kämppissuhde with benefits kuulostaa oikein hyvältä.

Lisäksi meillä on lapsia, joten en voi ihan joka tuulen antaa heilutella.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys.. Varmaan lapsen takia, vaikka sehän on huono syy jäädä paskaan suhteeseen

Miksi kämppäkaverisuhde olisi paska suhde? 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys.. Varmaan lapsen takia, vaikka sehän on huono syy jäädä paskaan suhteeseen

Ihan mielenkiinnosta: jos kämppissuhde on susta sama kuin "paska suhde", oletko koskaan asunut vapaaehtoisesti yhdessä itse valitsemasi kämppiksen kanssa?

Jatkan, koska vaiheta tulee ja menee. Monta vaihetta on jo kahteenkymmeneen vuoteen sopinut.

Ikuista romanttista huumaa ei ole olemassakaan oikeassa elämässä. Turhaan rikotaan perheitä kun sellaisen perään haikaillaan.

En saisi ketään muutakaan ja on kiva, että joku löytää mun ruumiin ennen kuin muumioidun.

Tottakai

Ei sellaista suhdetta olekkaan joka ei ennenpitkää muutu kämppis suhteeksi.