Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt sellaisen ystäväpiirin jossa sinulla on hyvä olla? On naurua, iloa ja siitä saa voimaa.
13.04.2016 |
Kuinka monta henkilöä tuohon ystäväpiiriin kuuluu? Kuinka usein tapaatte? Mitä teette kun tapaatte? Miten tuo ystäväpiiri muodostui?
Kommentit (21)
En ole löytänyt ystäväpiiriä. Enkä tule löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin vertaistukiryhmästä ystäviä.
Kaksi on jo poistunut luonnollista tietä keskuudestamme, mutta me loput pidämme lähes päivittäin yhteyttä whatsappiryhmässä ja nähdään kerran vuodessa.
Ihania ihmisiä, aikuisiälläkin on mahdollista löytää aitoja ystäviä.
Olen, kaksikin. Toisessa 10 henkeä, toisessa vähän enemmän. Toinen tullut lasten kautta, toinen lapsen harrastuksen kautta.
Yhdessä juhlitaan, urheillaan, saunotaan, käydään leffassa ym normaalia. Haluaisin käydä ulkomaillakin kaveriporukalla mutta kaikilla ei ole siihen varaa.
En :/ olen jo vuosia yrittänyt löytää ystäviä mutta ei ole löytynyt. Opiskelun parista en löytänyt, kun opiskelin näin vähän vanhempana+perheellisenä joten en osallistunut opiskelijabileisiin ja luennollahan taas opiskellaan. Äitiryhmiin taas en ole mitenkään päässyt sisään, en tiedä mikä minussa mättää. Muut kyllä saavat muskari- ja muissa äitiryhmissä muodostettua kavereita ja tapaavat muutakin kuin puistoissa.
Miten on mahdollista että ystäväpiiriä ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mulla on monta ystävää, mutta he eivät tunne toisiaan eli eivät ole ystäviä keskenään. Ystäväpiiriä eli useampi kuin kaksi muuta itseni lisäksi mulla on ollut viimeksi joskus opiskeluaikoina eli viime vuosituhannella. Tai oikeammin silloin oli kaveripiiri, ystäväpiiri on ollut viimeksi lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Tavataan n. kerran kuussa, päivittäin pidetään kuitenkin yhteyttä. Olemme olleet ystäviä ala-asteelta lähtien, yksi liittyi joukkoon vasta lukiossa.
Mulla on elämässäni ainoastaan 2 ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös irrallisia ystäviä ja sitten joskus harvoin jotain isomman tuttavapiirin juttuja, mutta he eivät ole sitten enää individuaaleina ystäviäni vaan tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista että ystäväpiiriä ei ole?
Minulla ainakin kävi niin, että lukion jälkeen kun kaverit muutti eri paikkakunnille, niin yhteydenpito jossain vaiheessa jäi. Eivät kyllä varsinaisesti olleet "ystäviä", vaan lähinnä kavereita joiden kanssa voi koulussa jutella. Nykyisessä opiskelupaikassani en ole saanut yhtään kaveria, ketään ei oikein kiinnosta jutella. Varmaan johtuu siitä, että olen vanhempi kuin muut samalla luokalla olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään suurta ystäväpiiriä (kavereita kylläkin). Yksi paras ystävä löytyy, jolle voin puhua ihan mistä vaan ja jonka seura piristää AINA :) Meillä on ihan samanlainen huumorintaju ja ollaan muutenkin ihan ku kaksoset. Olisi elämä tylsää ilman!
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista että ystäväpiiriä ei ole?
Eihän kaikki edes halua ystäväpiiriä. Mun ystävistäni suurin osa on aika ujoja ja hiljaisia eivätkä he todellakaan viihtyisi missään isommassa porukassa. Kahdestaan juttu luistaa oikein hyvin, mutta jos porukkaa olisi enemmän, he tuntisivat olonsa lähinnä kiusaantuneiksi. Eivät kaikki ihmiset osaa ottaa ryhmässä omaa tilaansa, ottaa suunvuoroa keskusteluryöppeessä jne vaan mieluummin juttelevat vain yhden ihmisen kanssa ja suunvuoro jakautuu tasaisesti ilman, että sitä tarvitsee erikseen ottaa.
- Nro 8 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystäväpiiriä, vain yksittäisiä kavereita/ystäviä.
Meillä on ystäväperheitä joiden vanhemmat on miehen lapsuudenkavereita ja nyt meidän lapsemme ovat ystäviä, kummiserkkuja ja koulukavereota keskenään. Ihana ystäväpiiri. 3 näiä perheitä joita tavataan illallisen merkeissä 4-5x vuodessa ja muutenkin arjessa.
Lisäksi yksi kaveriperhe naapurustossa joiden kanssa poiketaan erityisesti kesällä harvase ilta jommankumman terassille syömään ja iltaa istumaan
En ole. Minulla on muutamia yksittäisiä ystäviä, ja pari kauempana asuvaa ystävää joita en ole nähnyt vuosikausiin. Opiskeluista en löytänyt samanhenkisiä ystäviä, vaikka parhaani yritin. Kouluajoilta on pieni porukka, mutta heistä oikeastaan vain yksi on varsinaisesti ystäväni, jota näen myös kahden kesken. Tilanne harmittaa, sillä joitain asioita olisi mukava tehdä kivassa porukassa, esim. käydä ulkona tai syömässä! Olen aika introvertti mutta tykkään olla pienehkössä porukassa enemmän kuin kahden kesken, koska tykkään myös kuunnella muita eikä tarvitse ottaa koko ajan paineita puheenaiheiden keksimisestä. Välillä hyvienkin ystävien kanssa tulee kiusallisia hiljaisuuksia. Harmittaa, että parhaat ystäväni ovat näitä todella kaukana asuvia. Toivon, että tulevaisuudessa löydän vielä ystäväporukan esim. töiden tai ehkä perhe-elämän kautta!
On eräs sellainen ryhmä, joka syntyi vähän vahingossa miehen harrastuksen kautta. Ollaan ikäihmisiä, yhtä sun toista kokeneita: vapaus ja rentous, hyvä tahto on päällimmäisenä. Niin, ja nauraminen. Hyvätuuli. Kukaan ei erityisesti odota tai vaadi mitään, saadaan olla omia itsejämme. On hyvä kokemus. Silloin tällöin tavataan. (Kokemusta on myös toisenlaisista kaveriporukoista. Saa koko ajan varoa sanojaan, olla varuillaan, milloin muka-ystävältä tulee pirullinen, rivien väliin piilotettu vihamielinen piikki. En enää oikeastaan ole tekemissä kyseisen naisihmisen ja hänen perheensä kanssa. En jaksa, halua, uskalla, kestä enää piilopiruilua).
Olen masenukseen taipuvainen synkistelijä. Siksi varmaan niin paljon nautin iloisista ihmistä, joiden seurassa on rauhallista, tasaista, oikeasti keskustelevaa. Hulluttelua sanoilla, leikkisää, hyväntahtoista huumoria. Virksistyn, ja toivon, että itsekin osaisin olla kivaa seuraa.
En, sillä en päässyt opiskelemaan haluamaani alaa vaan ajauduin kauas omanhenkisestäni porukasta.
En tiedä, onko minulla "ystäväpiiriä", mutta minulla on useita ystäviä ja monet heistä ovat myös ystäviä keskenään. Melkein kaikki ovat yliopistolta tuttuja. Yliopistolla olen tavannut ne tyypit, joiden kanssa tunnen kaikkein vahvinta yhteenkuuluvuutta ja samanmielisyyttä. Mahtavia ihmisiä ja ehdottomasti parasta elämässäni.
Olen kolmikymppinen mies.
En ole :(