Kuoleman kevät

Kolmen päivän sisällä kuoli naapuri, odotetusti, sekä 90-vuotias lapsesta asti hyvin tuntemani mummeli. Maalikuussa kuoli anoppi, sairauteen, odotetusti. Sitten kuoli töistä tuttu yhteistyökumppani, täysin yllättäen kuulemma kotiinsa sairaskohtaukseen, maalikuussa hänkin. Maaliskuussa kuoli myös yksi lapsuudesta asti tuttu, ei ehkä niin hyvä tuttu kuin nämä muut, mutta asui naapurissakin, myös yllättäin. Tähän en sano syytä, koska oli erikoinen ja oli lehdissäkin. Alkuvuodesta kuoli myös vain itseäni muutaman vuoden vanhempi lapsuudenkodin naapuri, hän tosin poti jotain sairautta, mutta silti kotiinsa sairaskohtaukseen.

Mistähän se johtuu, että kun kuolemantapauksia alkaa tulla, niitä tulee sitten jatkumona? Äitini kuoli kesällä, jo kauan sitten, äkilliseen sairaskohtaukseen hänkin, sinniteltyään ensin muutaman viikon sairaalassa. Myös sinä keväänä kuoli paljon tuttavia, poikkeuksellisen paljon.