Tiedättekö sen tunteen, kun kuvittelet tentin menneen hyvin

Joo, se oli maikan mielestä liian täydellinen. ;)

En kyllä tiedä. Jos tentti tuntuu menneen hyvin, niin vähintään nelonen on tullut.

Tiedän. Mainiosti. Ja myös sen tunteen kun tentti tuntui onnettomalta räpiköinniltä, valmistaudut henkisesti uusintaan - ja tuloksissa loistaa 5 tai 4.

Olisikohan itsearviointikyvyssä kehittämisen varaa.

Tiedän. Lukion matikankokeissa tuo kävi liiankin tutuksi derivoinnin ja integroinnin kohdalla. Onneksi viimeisin tenttini (5 op.) meni täsmälleen päin vastoin: surin kurjuuttani etukäteen monta viikkoa ja sainkin vitosen. Kurjuuden tunne kuitenkin tuntuu olevan vakio, sen vain kärsii etukäteen tai jälkeenpäin.

Meillä on eräs proffa kuuluisa siitä, että ainoastaan täydellisestä vastauksesta saa pisteet. Ja sitten kun esimerkiksi yhden tehtävän (tehtäviä yleensä 4-6) tehtävänanto on kolmen sivun kirjallinen sepostus ja sen perusteella pitäisi laskea  erilaisia analyyseja niin kello 8:30 ei aina raksuta päässä siihen malliin, että kaikki menisi täydellisen oikein. Monta kertaa on käynyt niin, että yli puolet tenttiin osallistuneista ei ole päässyt läpi vaikka lähes kaikki ovat tehneet tenttiä koko mahdollisen ajan. 

Minulla ei ollut koskaan tunnetta, että tentti tai muukaan olisi mennyt hyvin, päinvastoin. Tulokset oli siis täysiä yllätyksiä aina.

Kerrankin olin jo henkisesti valmistautunut uusintaan, tulosten piti tulla perjantaina. Päätin katsoa tulokset vasta maanantaina koska en halunnut pilata viikonloppuani hylsyllä. Sitten aloinkin stressata sitä maanantaita joten ajattelin, että katson ne tulokset sitten kuitenkin perjantaina. Yllätys olikin melkoinen kun sain vitosen. Ja vielä yllättyneempi olin kun selvisi, että koko kurssilta (+40 henkilöä) vain minä ja yksi toinen saimme vitoset. 

Tavallaan. Olen lähtenyt tentistä sillä ajatuksella, että kyllä se nyt läpi menee ja jopa kakkonen voi tulla. Mutta sitten pisteitä reilusti alle läpipääsyrajan.