Kokemuksia Iso-Britanniassa tai Saksassa asumisessa?

Kummassakaan maassa ei ole lasten päivähoitoa siinä laajuudessa kuin Suomessa, Jos on rahaa, niin vaihtoehtoja toki on paljon enemmän kuin Suomessa.  Iso-Britanniassa lapset  sen sijaan aloittavat "koulun" hyvin nuorina ja jo 3 - 4 -vuotiaat opetetaan lukemaan.  Lontoossa asuminen on todella kallista ja työmatkat ovat pitkiä. Saksassa yhteiskunta on edelleen hyvin pitkälti perinteisen mallin mukaan eli mies käy töissä ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. 

Molemmissa olen asunut, Englannissa oli samanikäiset lapset mukana. Päivähoitoa en tarvinnut, isompi meni leikkikouluun kun oli 3,5. Mutta päiväkoti olisi ollut hyvin kallis. Turvallisuus vaihtelee alueittain. Lontoosta löytyy aika ääripäitä, ja alueiden hinnat sen mukaiset. Moni keskiluokkainen kulkee sadankin kilometrin päästä siksi töihin Lontooseen, että voi tarjota lapsilleen toisenlaisen kasvuympäristön.

Meidän asuinpaikassamme ilmainen terveydenhoito NHS oli erinomainen, mutta tämäkin vaihtelee alueen hintojen mukaan. Kaikkialla se on ilmainen ja ok, mutta varakkailla alueilla paikalliset voivat tukea sen toimintaa huomattavastikin.

Saksan terveydenhuolto toimii huomattavasti paremmin kuin Suomessa, en vaihtaisi enää Suomen systeemeihin kuin pakon edessä. Muutenkin toimiva maa, ja elintaso korkeammalla kuin Suomessa. Kannattaa liittyä Facebookin suomalaiset Saksassa-ryhmään!

Lontoo:

tarhat ovat ihan hyviä keskimäärin. 3v saa 25t viikossa ilmaista hoitoa. Muuten maksut ovat meillä päin £150 viikossa joka päivä, puoli päivä. £300 viikossa koko päivä joka päivä. Harvat tarhat avaavat ovia ennen klo 8 joten aamuvoroja työkseen tekevä on pulassa.

Terveydenhuolto on ilmaista. Ei lääkärimaksuja, lapset eivät maksa mitään lääkkeistä, e-pillerit ilmaisia. Jotkut omalääkärit ovat huonoja mutta harvemmin heitä sattuu kohdalle ja lääkärin vaihto on helppoa

Puistoja on paljon ja ne ovat kivoja. Museot ovat ilmaisia ja lapsiystävällisiä. Kunnat järjestävät paljon paikallisia tapahtumia, bat watching, cooking in victorian kitchens, fun fairs, nature trails. Ja tossa vain muutama esimerkki

Julkiset toimivat MUTTA metrossa ei aina ole hissiä. Aivan mahdotonta rattaiden kanssa, pitää suunnitella reitti tosi tarkkaan.

Paikalliset pitävät lapsista, hymyilevät paljon ja herkästi juttelevat/ tulevat auttamaan.

Saksassa ainakin aikoinaan terveydenhoito oli vahvasti työterveyden varassa. Hyvä ja toimiva toki oli.

Saksa on mahtava. Berliinissä asun ja on ihan mahtavaa.

Lapset käyvät kansainvälistä koulua, jonka hinta määritellään tulotason mukaan. Yksityiskoulu on lähes "must have", sillä julkisen puolen koulut ovat epäsiistejä ja muutenkin tuntuu siltä, ettei niihin panosteta. Koulun laatu yksityisessä on korkeampi, kuin Suomen julkisissa kouluissa, joka on ollut todella iso plussa.

Ruoka on halpaa. Ravintolat ovat halpoja. Joka viikko käydään syömässä ja satasella saa ruokakaupasta 8 hengelle muutamalle päivälle ruoat tai ravintolassa pääruoan jälkiruokineen ja 3-4 pulloa viiniä.

Elämänlaatukin on korkeampi, kuin mikä Suomessa meillä oli. Suomen mittakaavalla meillä on hieno auto ja upea kämppä.

Aktiviteetteja riittää, ehkä vähemmän kuin Lontoossa, mutta niin iso kaupunki ja niin monihenkistä porukkaa ja aluetta, että jokaiselle löytyy jotain. Erityisesti museo- ja kirppiskulttuuri on tosi moninaista.

Miinuksena on, että kaupat eivät ole auki sunnuntaisin. Sunnuntaisin pitää aina löytää jotain tekemistä.

Nettiä ei löydy mistään ja kalleimmatkin yhteydet ovat huonoja.

Suomalaisen korvaan saksalaisen puhe saattaa kuulostaa joskus hyvinkin törkeältä, joka saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä tilanteita.

Erityisesti kämpän ostossa ulkomaalaisia saatetaan höynäyttää, joten kannattaa olla tarkkana. Joskus vahinkoja peitellään maalilla..

Overall ihan mahtava paikka. Ollaan asuttu jo muutama vuosi ja vieläkään ei olla nähty kaikkea. Matkustelukin on ihanaa ja helppoa, kun naapurimaiden kaupunkeihin on se noin 1000km per maa.

Ai niin vielä terveydenhuollosta sen verran, että on toimivaa, mutta ns. "julkiset lääkärit" ovat kuitenkin yksityisiä.

Maksuapua saa esim. Krankenkasselta, mutta sitä pitää anoa ja sitä ei saateta hyväksyä. Hyvä lääkäri on kuitenkin helppo löytää ja aikaa ei yleensä isommille lääkäreille tarvitse varata erikseen ja silti pääsee nopeasti sisään.

Ei kuitenkaan ole vuosittaisia hammaslääkärin tarkastuksia tai automaattisia rokotuskutsuja - kaikki pitää hoitaa itse ja selvittää itse.

Meillä kuitenkin ollut sujuvaa. Ja varmasti Krankenkassekin sujuu, jos esim. teette töitä, jolloin Krankenkasse korvaa paremmin. Itse en "virallisesti" tee töitä, joten korvauksen hakeminen saattaa olla hieman ongelmallista minulle jossain vaiheessa.

Näiden vuosien aikana kuitenkin ollut ihan sujuvaa. Palvelua ainakin tulee helpommin, kun lääkärit ei verorahoista saa (tietääkseni?) oikein mitään, vaan nimenomaan asiakkailta.

Saksasta myös omia kokemuksia.

On totta, että kotiäitejä on paljon, mutta se ei tarkoita, etteikö nainen voisi halutessaan käydä töissä. Asun Hampurissa, eikä kenelläkään tuntemallani ole ollut vaikeuksia löytää tarhapaikkaa. Toki maksut vaihtelevat osavaltion mukaan.

Julkinen sairaskassa korvaa kyllä ilman eri anomusta oikeastaan kaiken ilman omavastuuta. Lääkkeissä on omavastuu, mutta meidän kokemuksen mukaan vähemmän kuin Suomessa. Hammashoidon omavastuu saattaa olla jonkin verran korkeampi kuin Suomessa. Noita anomuksia sairaskassalle tehdään vain poikkeustapauksissa, esim. siirryttäessä diabeteksen pistoshoidosta pumppuhoitoon, ja tällöin yleensä kokenut hoitava lääkäri tietää, miten hakemus menee läpi.

Koulusysteemi sitten, mainettaan parempi sanoisin, mutta jättää paikoin toivomisen varaa. Koulussa oletetaan myös vanhempien huolehtivan lastensa opiskelusta ja näin oikeastaan pitäisi ollakin. Vanhemmilla on päävastuu kasvatuksesta. Monessa aineessa kirjaa käydään poukkoillen ja materiaalia tulee monisteina. Huithapeli-lapselle se voi tietää hieman isompia vaikeuksia. Tämäkin on koettu.