Perjantai-ohjelmassa aiheena abortti: kiitos, Sari Tanus!

Sari Tanus taisi olla se kansanedustaja, jonka johdolla ajettiin Suomeen omantunnonvapautta eli lääkärien ja hoitajien oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä. Ei muistaakseni mennyt läpi.

Mua häiritsi tuossa Tanuksen kommentissa se, että hän sanoi lapsen antamisen adoptioon tekevän jonkun lapsettomuudesta kärsivän parin onnelliseksi. Mutta entä kaikki ne, jotka tällä tehtäisiin onnettomaksi? Lapsen isovanhemmat, tädit, sedät, mahdolliset sisarukset? Entä miten nainen voi tämän päivän yhteiskunnassa piiloutua yhdeksäksi kuukaudeksi ilman, että kukaan huomaa mitään? Abortista ei naisen ja hoitohenkilökunnan (joilla on vaitiolovelvollisuus) lisäksi tiedä kukaan, kun taas raskauden loppuun viemisestä, lapsen synnyttämisestä ja lapsen adoptioon antamisesta tietävät sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, lähikaupan kassa ja ihan kaikki, joiden kanssa nainen on sen 9 kk aikana tekemisissä. Eikä heillä ole vaitiolovelvollisuutta vaan voivat kertoa aivan kenelle tahansa, että nainen on hylännyt lapsensa. Pisteenä iin päällä vielä se, että antamalla lapsesi adoptioon joudut olemaan koko lopun elämäsi varuillasi, että lapsi jossain vaiheessa ilmestyy kuitenkin elämääsi ja vaatii selitystä, miksi hänet on hylätty. En ole abortin vastustaja enkä puolustaja, mutta mua kiinnostaisi tietää, miten vältetään lapsensa adoptioon antaneen naisen syyllistäminen, paheksuminen, juorujen levittäminen ja jopa ihmissuhteiden (omat vanhemmat, sisarukset) mahdollinen katkeaminen sen vuoksi, että on hylännyt lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsi tuossa Tanuksen kommentissa se, että hän sanoi lapsen antamisen adoptioon tekevän jonkun lapsettomuudesta kärsivän parin onnelliseksi. Mutta entä kaikki ne, jotka tällä tehtäisiin onnettomaksi? Lapsen isovanhemmat, tädit, sedät, mahdolliset sisarukset? Entä miten nainen voi tämän päivän yhteiskunnassa piiloutua yhdeksäksi kuukaudeksi ilman, että kukaan huomaa mitään? Abortista ei naisen ja hoitohenkilökunnan (joilla on vaitiolovelvollisuus) lisäksi tiedä kukaan, kun taas raskauden loppuun viemisestä, lapsen synnyttämisestä ja lapsen adoptioon antamisesta tietävät sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, lähikaupan kassa ja ihan kaikki, joiden kanssa nainen on sen 9 kk aikana tekemisissä. Eikä heillä ole vaitiolovelvollisuutta vaan voivat kertoa aivan kenelle tahansa, että nainen on hylännyt lapsensa. Pisteenä iin päällä vielä se, että antamalla lapsesi adoptioon joudut olemaan koko lopun elämäsi varuillasi, että lapsi jossain vaiheessa ilmestyy kuitenkin elämääsi ja vaatii selitystä, miksi hänet on hylätty. En ole abortin vastustaja enkä puolustaja, mutta mua kiinnostaisi tietää, miten vältetään lapsensa adoptioon antaneen naisen syyllistäminen, paheksuminen, juorujen levittäminen ja jopa ihmissuhteiden (omat vanhemmat, sisarukset) mahdollinen katkeaminen sen vuoksi, että on hylännyt lapsensa.

Miten adoptio nyt niin yksiselitteisesti muka paheksuntaa aiheuttaa?? Kun biologinen äiti kuitenkin on kertonut, ettei pysty pitämään lasta ja antaa hänet adoptioon parempaan kotiin, jossa lasta halutaan, toivotaan ja odotetaan. Itse en ainakaan paheksuisi, ei tulisi mieleenikään! Jos läheiset oikeasti paheksuvat (mitä epäilen), on hyväkin päästä sellaisista eroon. Lähikaupan kassan mielipiteistä ei tarvitse välittää tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsi tuossa Tanuksen kommentissa se, että hän sanoi lapsen antamisen adoptioon tekevän jonkun lapsettomuudesta kärsivän parin onnelliseksi. Mutta entä kaikki ne, jotka tällä tehtäisiin onnettomaksi? Lapsen isovanhemmat, tädit, sedät, mahdolliset sisarukset? Entä miten nainen voi tämän päivän yhteiskunnassa piiloutua yhdeksäksi kuukaudeksi ilman, että kukaan huomaa mitään? Abortista ei naisen ja hoitohenkilökunnan (joilla on vaitiolovelvollisuus) lisäksi tiedä kukaan, kun taas raskauden loppuun viemisestä, lapsen synnyttämisestä ja lapsen adoptioon antamisesta tietävät sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, lähikaupan kassa ja ihan kaikki, joiden kanssa nainen on sen 9 kk aikana tekemisissä. Eikä heillä ole vaitiolovelvollisuutta vaan voivat kertoa aivan kenelle tahansa, että nainen on hylännyt lapsensa. Pisteenä iin päällä vielä se, että antamalla lapsesi adoptioon joudut olemaan koko lopun elämäsi varuillasi, että lapsi jossain vaiheessa ilmestyy kuitenkin elämääsi ja vaatii selitystä, miksi hänet on hylätty. En ole abortin vastustaja enkä puolustaja, mutta mua kiinnostaisi tietää, miten vältetään lapsensa adoptioon antaneen naisen syyllistäminen, paheksuminen, juorujen levittäminen ja jopa ihmissuhteiden (omat vanhemmat, sisarukset) mahdollinen katkeaminen sen vuoksi, että on hylännyt lapsensa.

Miten adoptio nyt niin yksiselitteisesti muka paheksuntaa aiheuttaa?? Kun biologinen äiti kuitenkin on kertonut, ettei pysty pitämään lasta ja antaa hänet adoptioon parempaan kotiin, jossa lasta halutaan, toivotaan ja odotetaan. Itse en ainakaan paheksuisi, ei tulisi mieleenikään! Jos läheiset oikeasti paheksuvat (mitä epäilen), on hyväkin päästä sellaisista eroon. Lähikaupan kassan mielipiteistä ei tarvitse välittää tuon taivaallista.

Ei se tietenkään yksiselitteisesti aiheutakaan. Mutta entä niissä tilanteissa, kun naisen vanhemmat tai puolison vanhemmat eivät riemastukaan, kun pikkukolmosen ilmoittaessa tulostaan nainen kertoo heille, että sorry, mutta minäpä annankin tämän lapsenlapsenne pois eikä teistä koskaan tule hänen isovanhempiaan? Tilanteissa, joissa nainen kertoo siskolleen, että vaikka tästä biologisesti tuleekin täti, ei hän tule koskaan koko lasta näkemään? Tilanteissa, joissa nainen kertoo lapsilleen, että äidin masussa on teidän pikkusiskonne/veljenne, mutta äiti antaa sen pois ettekä te koskaan saa leikkiä hänen kanssaan? Tilanteissa, joissa nainen menee pari viikkoa synnytyksen jälkeen töihin ja kun kertoo, että lapsia on annettu pois, saa vastailla työkavereiden kysymyksiin, miksi. Ja sitten lopulta joudut ehkä sille lapselle itselleenkin selittämään, miksi pidit ne kaksi ensimmäistä lastasi, mutta et enää tätä kolmatta? Miten huolehditaan siitä, ettei kukaan koskaan saa tietää asiasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsi tuossa Tanuksen kommentissa se, että hän sanoi lapsen antamisen adoptioon tekevän jonkun lapsettomuudesta kärsivän parin onnelliseksi. Mutta entä kaikki ne, jotka tällä tehtäisiin onnettomaksi? Lapsen isovanhemmat, tädit, sedät, mahdolliset sisarukset? Entä miten nainen voi tämän päivän yhteiskunnassa piiloutua yhdeksäksi kuukaudeksi ilman, että kukaan huomaa mitään? Abortista ei naisen ja hoitohenkilökunnan (joilla on vaitiolovelvollisuus) lisäksi tiedä kukaan, kun taas raskauden loppuun viemisestä, lapsen synnyttämisestä ja lapsen adoptioon antamisesta tietävät sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, lähikaupan kassa ja ihan kaikki, joiden kanssa nainen on sen 9 kk aikana tekemisissä. Eikä heillä ole vaitiolovelvollisuutta vaan voivat kertoa aivan kenelle tahansa, että nainen on hylännyt lapsensa. Pisteenä iin päällä vielä se, että antamalla lapsesi adoptioon joudut olemaan koko lopun elämäsi varuillasi, että lapsi jossain vaiheessa ilmestyy kuitenkin elämääsi ja vaatii selitystä, miksi hänet on hylätty. En ole abortin vastustaja enkä puolustaja, mutta mua kiinnostaisi tietää, miten vältetään lapsensa adoptioon antaneen naisen syyllistäminen, paheksuminen, juorujen levittäminen ja jopa ihmissuhteiden (omat vanhemmat, sisarukset) mahdollinen katkeaminen sen vuoksi, että on hylännyt lapsensa.

Miten adoptio nyt niin yksiselitteisesti muka paheksuntaa aiheuttaa?? Kun biologinen äiti kuitenkin on kertonut, ettei pysty pitämään lasta ja antaa hänet adoptioon parempaan kotiin, jossa lasta halutaan, toivotaan ja odotetaan. Itse en ainakaan paheksuisi, ei tulisi mieleenikään! Jos läheiset oikeasti paheksuvat (mitä epäilen), on hyväkin päästä sellaisista eroon. Lähikaupan kassan mielipiteistä ei tarvitse välittää tuon taivaallista.

Ei se tietenkään yksiselitteisesti aiheutakaan. Mutta entä niissä tilanteissa, kun naisen vanhemmat tai puolison vanhemmat eivät riemastukaan, kun pikkukolmosen ilmoittaessa tulostaan nainen kertoo heille, että sorry, mutta minäpä annankin tämän lapsenlapsenne pois eikä teistä koskaan tule hänen isovanhempiaan? Tilanteissa, joissa nainen kertoo siskolleen, että vaikka tästä biologisesti tuleekin täti, ei hän tule koskaan koko lasta näkemään? Tilanteissa, joissa nainen kertoo lapsilleen, että äidin masussa on teidän pikkusiskonne/veljenne, mutta äiti antaa sen pois ettekä te koskaan saa leikkiä hänen kanssaan? Tilanteissa, joissa nainen menee pari viikkoa synnytyksen jälkeen töihin ja kun kertoo, että lapsia on annettu pois, saa vastailla työkavereiden kysymyksiin, miksi. Ja sitten lopulta joudut ehkä sille lapselle itselleenkin selittämään, miksi pidit ne kaksi ensimmäistä lastasi, mutta et enää tätä kolmatta? Miten huolehditaan siitä, ettei kukaan koskaan saa tietää asiasta? 

Juurikin tuossa on se pointti, miksi en kannata adoptiota, sillä se on eräänlaista lapsen hylkäämistä.  En vaan käsitä, mitä varten ylipäätänsä nämä itse lastaan saamattomat mahot akat havittelevat muiden lapsia itselleen adoptoitavaksi, eihän niistä tiedä yhtään, millaisia geneettisiä sairauksiakin adoptoidut lapset kantavat? Käsittämätön lapsen kaipuu täytyy naisella olla, jos naiselle kelpaa tuntemattoman naisen synnyttämä lapsi, joka ei kuitenkaan ole omaa lihaa ja verta, ja isäkin ties kuka kadunkulkija runkkari ja kieroutunut äijän retale.