Mitä apua vaikealle nuorelle?

Up

Sun pitää olla nopeasti yhteydessä nuorisopsykiatriin kun on vielä hetken alaikäinen. Liiotteletkin ongelmia että ottavat vakavasti, kesä tulossa mieluummin varmasti siirtävät asian syksyyn.. jolloin nuori onkin jo aikuinen.

Noilla kertomillasi asioilla tuskin apua on tarjolla, oletan että takana on jotain isompaakin (esim viiltelyä, päihteitä, sosiaalista eristäytymistä jne..) jota et halua tässä avata. Jos ei mitään sellaista ole, vaan kyse on nimenomaan vanhemmille kiukuttelusta, ehkä kaipaa vain itsenäistymistä.

Oho jäi siis mainitsematta, että nuorisopsykan asiakkuus on jo. Sanotaan vaan, että pitää käydä säännöllisesti terapiassa puhumassa. Mutta 6 vuotta käynnyt ja tilanne menee aina vain pahemmaksi. Tuntuu, että tuossa tytössä on enemmän vihaa ja raivoa kun kaikissa muissa yhteinsä..

Ei ole vain kyse vanhemmille kiukuttelusta.

Ap

Oisko muilta mitään mielipiteitä/samanlaisia kokemuksia?

Ohis, teidän osalta peli on jo pelattu, jos 6v on yritetty auttaa nuorta, ei puolessa vuodessa ehdi mitään tapahtua, että asiat paranisi. Täytyy vaan toivoa, että tyttö käy siellä nuorisopsykalla jatkossakin, vielä vuosia, ettei lopeta sitä heti 18v täytettyään.

Onko lapsuudessa/nuoruudessa tapahtunut jotain, kun tilanne on pahentunut?

Miten se oireilee?

Lapsuudessa kiusaamista ja yhden läheisen kuolema. En tiedä voiko vaikuttaa sieltä asti.

Oireilee monella tapaa mm paiskoo tavaroita (esim rikkoo peilejä), ei tule toimeen perheen/sukulaisten kanssa, ei pysty keskustelemaan suuttumatta, epäsosiaalisoituu, ei syö jnejne

Niin ja edellinen ap

Kuraattoriin yhteys ja yritätte saada isomman vaihteen silmään nuorisopsykan puolella.

Joko osastolle arviointijaksolle tai jonnekin ryhmäkotiin joksikin aikaa. Riippuu kaupungista miten homma menee.

Voit tehdä perheestäsi itse lastensuojeluilmoituksen.

Olisko lääkityksestä mahdollisesti apua ?

Eiköhän sitten olisi osastojakson paikka tai sijoitus jonnekin. Ei tuo nuorenkaan hyvinvoinnin kannalta kuulosta hyvältä, että on pattitilanne ja teillä konstit ja voimavarat loppu.

Minulla oli lapsuudessa hyvin traumaattisia kokemuksia ja oireilin eri tavoin. Kävin puhumassa terapeuteilla ja olin osastoilla, mutta terapia ei auttanut koska terapeutti vaihtui koko ajan ja se "terapia" oli liian usein sellaista syyllistämistä ja nyökyttelyä. Yksi terapeutti ei kuunnellut ollenkaan ja ei edes peitellyt sitä, saattoi välillä kysyä että "Ai mitä sä sanoit" "sanoitko sä jotain". siitä tuli vain pahempi olo. Toinen terapeutti oli hysteerinen enkä uskaltanut kertoa hänelle mitään. Kolmannen terapeutin kohdalla tuntui siltä, ettei hän ota minua tosissaan. Oli hurahtanut johonkin mindfullnessin tapaiseen ja oli varma siitä että se parantaa kaikki murheet ja vaivat. Kaikki terapiatunnit olivat niitä samoja rentoutumisharjoituksia kerta toisensa jälkeen, vaikka vihjasinkin että kaipaisin jotain muuta.

Lopulta löysin viimeinkin hyvän terapeutin, jonka kanssa on mennyt loistavasti! Asiat ovat menneet huimasti eteenpäin muutamassa vuodessa. Uskon että minulla on ollut erityisen huono tuuri terapeuttien suhteen eikä ole välttämättä siitä kiinni, mutta haluan painottaa sitä että kaikki terapeutit eivät oikeasti ole niin päteviä vaikka niin haluaisi uskoa. Ja että sillä on oikeasti merkitystä, millainen terapeutti on.

Tiedän myös että lääkitys on usein viimeinen vaihtoehto, mutta onko sitä mietitty? En tykkää siitä ideasta että asioiden käsittelemisen sijasta tungetaan resepti kouraan, mutta jossain tapauksissa lääkitys voi oikeasti olla korvaamattoman tärkeä.

Kiitos kommenteista.

Pari erilaista lääkitystä söi nuorempana esim. Escitalopramia mutta ei niistäkään hyötyä ollut näihin asioihin.

Terapeutilla on myös suuri merkitys, täytyypä myös miettiä sen vaihtoa mahdollosesti. Mitenkäs tuo osasto/sijoitus homma toimii? Pitääkö minun soittaa jonnekkin, hoitaako sossut vai psykpoli?

Onko kodin ulkopuolinen hoitojakso sellainen asia jonka lastasi auttaaksesi voisit hyväksyä?

Etsikää sellainen terapeutti jonka kanssa tytöllä kohtaa kemiat. Niin se on aikuisellakin, että huonon terapeutin kanssa ei edistystä tule.

Onko rahaa maksaa yksityinen terapeutti? Silloin saa valita haluamansa. Jos ei ole rahaa, kaikki on tuurista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onko rahaa maksaa yksityinen terapeutti? Silloin saa valita haluamansa. Jos ei ole rahaa, kaikki on tuurista kiinni.

Jos saa lähetteen lääkäriltä, niin voi valita Kelan listoilta hyväksytyn terapeutin. Silloin Kela korvaa siten, että omavastuu on hyvin pieni, saattaa alaikäisellä olla olematon.

Ap, onko lapsesi käynyt ihan oikealla terapeutilla vaiko vain psykiatrisella sairaanhoitjalla tai jollain sosiaalihoitajalla?

Teidän tapauksessa saattaisi oikea osoite olla kognitiivinen psykoterapeutti. Kela korvaa kolmen vuoden käynnit.

Hoitojakso voisi varmasti olla hyväksi hänelle, homma riistäytyy käsistä muuten. Eilenkin oli joutunut tappeluun (yllätys yllätys itse aloittanut) .

Rahaa ei yksityiseen terapeuttiin ole ja ihan oikealla terapeutilla käy.

Miten tämä kognitiivinen eroaa tavallisesta?

Niin ja sitä vielä, selitin vähän epäselvästi. Eli kun kirjoitin ettei pysty koulua käymään, meinasin sitä ettei ole ollenkaan kirjoilla missään koulussa.

Ap

Jo tuo lause "ei syö" ja se että vahingoittaa muita (ja itseään) on niin isoja asioita, että itse myöskin suosittelisin osastojaksoa, ihan vaan että siellä tutkitaan se diagnoosi mikä hällä mahdollisesti on ja pääsette sitten sen turvon rakentamaan uutta, saatte tietoa ja se helpottaa oloa varmasti .. plus että saatte itse lepoa!

Nukkuuko nuori?

Miten teidän perhe-elämässä näkyy tän nuoren käytös, pystyykö hän oleen "kunnolla" jos sitä vaaditaan (sukujuhlat tms.)?