Oon nyt tällä hetkellä niin pettynyt kaikkeen.

Elämään, itseeni ja mieheeni. Ensimmäiseksi aloitettiin vauvan yrittäminen aivan liian aikaisin. Ei kyllä mietitty tarpeeksi fiksusti. Nyt vaan pitää toivoa, etten ole raskaana. Testiä on liian aikaista tehdä. Mies teki jotain, mitä on vaikea ymmärtää. Lähti menemään, ei ilmoita itsestään, ei vastaa. Itse taas sorruin juomaan, vaikka lupasin itselleni etten sitä tee jos vaikka olenkin raskaana. Mahdollisuus siihen on koska mulla oli selkeät ovulaation oireet ja seksiä oli parin päivän välein. Nyt hieman ottaneena tekisi mieli käydä ostamassa tupakkaa. Luulen myös että meidän täytyy erota. Ei sitä tiedä vaikka olisi pettänyt. Miksi ei voitu olla fiksuja taaskaan! Itkettää ja kaikki on pilalla. Ei mitään tietoa missä mies, enkä kyllä tarvitse tyhmiä selityksiä. Ja meillä ei ollut edes riitaa vaan tuntuu ettei meistä vaan ole tähän.