Sydäntä raastaa.

Kun mä tykkään siitä miehestä niin paljon! Mä oon aina käytetävissä, kuuntelen, lohdutan, silitän päätä, teen ruokaa, otan suihin. Oon heikko, annan auttaa itseäni.

Sitten tulee taas kevät ja kaikki ne ihanat ja paremmat naiset. Ja mun sydän särkyy. Yritän olla onnellinen toisen puolesta, vakuutella, että varmasti tää nainen on nyt se oikea. Kesän ajan keräilen paloja ja yritän saada itteni jotenkin kokoon.

Sitten tulee syksy ja mies taas tarttee mua. Unelmien nainen ei sit ollukaan niin ihana. Ja mä oon valmiina lohduttamaan ja kuuntelemaan. Ja luulen taas, että se tajuaa, että mä sitä rakastan ja mä oisin hyvä.

Sitten tulee taas seuraava kevät.