Sairaalloinen mustasukkaisuus

Sama tilanne täällä.. Itseasiassa ihan kuin joku olisi kirjoittanut minun puolestani tämän o_O Paitsi että mies ei ikinä kehu eikä sano minusta mitään positiivista. Mistä tähän mustasukkaisuuteen saisi apua? Syö meidän suhdetta aika reilusti....

Olen googlaillut tietoa ja pitäisi linkkien perusteella ainakin opetella keskustelemaan asioista. Se voi johtaa siihen, että alkaa nähdä itsensä rakastamisen arvoisena.

Kamalaa, jos mies ei kehu sinua, mutta saattaahan hän olla tyyppiä jäyhä perussuomalainen mies. Kehuu hän muita?

Pelästyin itse sitä, että saan raakoja väkivaltaisia ajatuksia ja impulsseja näiden ajatusten takia. IKINÄ en vain toteuttasi näitä...tekee vain noiden ajatusten takia saada mies ns. Kuriin, koska en voi saada miestä ns. Kuriin ja käyttäytymään täydellisesti. Näen tässä sen mekanismin, jossa yritän hallita ulkoista kun en voi hallita sisäistä, vaikka järjellä tiedän ettei tässä maailmassa voi hallita kuin sitä sisäistä, omaa käytöstä ja ajatuksia.

Ymmärrän nyt ajatusten kärjistyttyä miksi alunperin terveetkin voivat väärissä olosuhteissa päätyä kumppaneineen surullisiin tilastoihin. Heräsin tavallaan näihin ajatuksiin. Mitään pahaa en ole tekemässä, mutta ymmärrys kasvoi.

Pitäisi vain tehdä miehelle tiettäväksi miten haavoittuva olen. Ja samalla pitää olla rehellinen omista ajatuksistaan mikä on ongelmallista. En esim. Salli itselleni edes muiden katselua, ajattelua tai muutenkaan seksuaalisuuden puolia, jotka suuntautuvat muihin kuin mieheen. Odotan itseltäni täydellisyyttä kuten mieheltäni, joka johtaa siihen etten kestä sitä, että miehellä on normaalit miehen katseluoikeudet kun minä en saa katsoa ketään.

Miten sinulla muuten on? Rajoitatko omaa katseluoikeuttasi? Podetko huonoa omaatuntoa jos katselet muita? Uskallatko keskustella seksuaalisuutesi kaikista puolista kumppanin kanssa?

Että nämä asiat ovat vaikeita!