Kuka on leikkinyt ns. " lääkärileikkiä" pienenä?

Lapsi neljä vee oli myös jäänyt tarhassa kiinni lääkärileikeistä.



Raisa Cacciatore kirjoittaa näin:



Seksuaalinen kehitys jatkuu halki koko elämän. Kiinnostuksen kohteet vaihtuvat ikä- ja kehitysvaiheiden sekä elämäntapahtumien myötä. Samoin seksuaalisuuteen liittyvien seikkojen oppiminen jatkuu koko ajan, ja tiedon antamisen tulisi olla luonnollinen osa ihmiseksi kasvattamista. Jos seksuaalikasvatuksen aloittaa vasta murrosiässä, nuorella voi olla vastustusta kuunnella ja omaksua tietoa.



Useimmat aikuiset haluaisivat antaa lapsilleen vahvan pohjan oikeaa tietoa ja avoimen seksuaalisuudesta puhumisen ilmapiirin, mutta vahingolliseltakaan tiedolta ei todennäköisesti voi suojata omaa lasta. Seksuaalisuudesta puhuminen tarkoittaa puhumista ihmiskehosta ja tunteista, ihmissuhteista, itsen ja toisen kunnioituksesta ja itsemääräämisoikeudesta. Tärkeintä on pienestä pitäen ymmärtää seksuaalisuus yksilön ikiomana voimavarana ja ominaisuutena, täysin riippumattomana mahdollisesta kumppanista tai suorituksista.



Jo omasta lapsuudesta moni muistaa, miten usein lapsi törmää seksuaalisuuteen: tuntuu jännittävältä kurkata toisen lapsen paikkoja, leikitään lääkäriä, päiväkodissa jonkun äiti on raskaana, Barbit seurustelevat Kenien ja toistensa kanssa, pihalla isompi poika rehvastelee mahtisanoilla, ala-asteella lapsi saa rakkauskirjeen. Lapset ovat uteliaita kaikesta ihmisyyteen liittyvästä: yhtä hyvin siitä, mistä vauvat tulevat kuin siitä, minne mummot menevät. Ja ellei asioita selitetä, lapsi arvailee ¿ päätyen joskus hyvinkin kummallisiin käsityksiin. Kuinkahan moni meistä luuli, että suudelmasta voisi tulla raskaaksi? Matti ja Maija ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin, kopista kuuluu riks, raks, Maijalle syntyy ensimmäinen laps.



Seksuaalikasvatus on hyvin erityinen kasvatuksen alue, josta moni ei itse saanut aikanaan kunnollista tietoa, vaan asioita ehkä kierreltiin tai salailtiin. Avoimuuden puutteeseen liittyvä häpeän tunne tarttuu. Jos lisääntymisestä puhuminen hävettää, myös eri sukupuolista ja kehosta puhuminen voi tuntua hankalalta, jopa murrosiän muutoksista kertomista saatetaan epäröidä ja äkkiä edes tunteista ja kosketuksesta ei voidakaan puhua ¿ eikä myöskään kielletyn ja sallitun rajoista. Kuitenkin itsetuntemus ja itsearvostus ovat itsensä hoitamisen ja suojaamisen peruspilarit. On aivan turhaa siirtää häpeän ja puhumattomuuden perintöä eteenpäin. Avoin puhe ei kuitenkaan tarkoita, etteikö opetettaisi myös, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat omia ja yksityisiä, eikä kaikkea ole tapana näyttää ja kertoa kaikille. Totuus kuitenkin on, ettei reseptin tunteminen tai huolella suunniteltu menu vähennä ateriankaan nautinnollisuutta ¿ seksuaalisuudessakin tieto tuo turvallisuutta ja rauhoittaa, eikä heikennä kykyä nauttia.



Mielestäni jokaisen olisi kohdallaan punnittava pystyisikö muuttamaan perinnettä. Voisinko juuri minä antaa seuraaville sukupolville edes hiukan paremmat mahdollisuudet nauttia kokonaisvaltaisemmin omasta seksuaalisuudestaan, niin että heillä olisi eväät pärjätä tasapainoisina ihmisinä omaa harkintaa käyttäen myös tunteiden ja biologian myllerryksissä?



Ensin on tunnistettava omat rajat ja tiedettävä, mistä itse osaa luontevasti puhua ja mistä ei. Lapsia herkätkään aiheet eivät hämmennä, ellei häpeää heille opeteta. On siis itse opiskeltava nyt aikuisena puhumaan niistä asioista, joista on päättänyt lapsilleen puhua. Tässä auttavat toiset aikuiset: vanhemmat voivat keskenään ääneen harjoitella, kuvitellen puhuvansa lapselle. Voi kuvailla tytön ja pojan eroja, murrosiän muutoksia ja lisääntymistä ääneen ja miettiä, mikä tuntuu luontevalta. Myös hyvä ystävä käy harjoituskumppaniksi, ja itselleen voi luennoida vaikka metsäpolulla tai autonratissa.



Asiat kannattaa kuvata yksinkertaistetusti ja selkeästi. Haluttaessa apuna ovat monet aiheesta tehdyt kirjat, joissa kuvien ja tarinoiden avulla on selvitetty asioita kielellä, jota lapsi ymmärtää. Arvot ja säännöt on jokaisen aikuisen opetettava kuitenkin ihan itse, omaan ajatteluunsa pohjaten.



Seksuaalisuudessa monet asiat sopivat opetettavaksi myös päiväkodissa ja koulussa, josta lapsi muutenkin saa tietoa. On tärkeää, että lapsi voi kysyä kotona tarkennusta jos ei ole ymmärtänyt kaikkea. Oma vanhempi tai muu turvallinen, läheinen aikuinen, tarjoaa lapselle turvalliset puitteet kysellä ja työstää uusia kokemuksia ja tietoa leikin kautta, arkisen mallin positiiviselle läheisyydelle ja hyvälle itsetunnolle, sekä myös rajat: mitä tarkoittaa yksityisyys ja mitä sopivuussäännöt.



Vanhemmat voivat kertoa sopivissa tilanteissa kehoon, seksuaalisuuteen ja tunteisiin liittyvistä seikoista. Silloin lapsi osaa tulla kysymään, eikä hänen tarvitse mennä kysymään toisilta lapsilta tai uskoa vääristeltyjä asioita. Noin 2-vuotias ymmärtää että on isoja ja pieniä, tyttöjä ja poikia, ja silloin on luontevaa opettaa, miksi toisilla on pimppi ja toisilla pippeli. Jos 3-4-vuotias koskettelee usein alapäätään, häntä ohjataan tekemään se silloin kun hän on yksin tai omassa sängyssä. 5-vuotias saattaa olla tulisesti rakastunut aikuiseen ja keikistellä nakupellenä: silloin aikuisen on osoitettava arvostusta lapsen rakkautta kohtaan mutta suojattava lapsen koskemattomuutta. Ennen kouluikää olisi hyvä kertoa myös lisääntymisestä, ja ennen kaikkea lapsen oikeudesta suojautua ahdistavalta kosketukselta, olipa ahdistaja sitten toinen lapsi tai aikuinen.



Tärkeintä on kuitenkin lapsen kehon ja itsetunnon arvostaminen. Aina kun lapsi tarjoaa läheisyyttään tai kertoo rakkaudestaan, niihin kannattaa suhtautua kuin suureen lahjaan. Silloin lapsi saa kokemuksen siitä, että hänellä on paljon hyvää ja arvokasta annettavanaan. Kun lapsi arvostaa itseään ja kehoaan, hänen ei myöhemmin tarvitse käyttää seksuaalisuuttaan hyväksynnän saamiseen tai kokeilla viehätysvoimaansa vaarallisin tavoin, vaan hän vaan uskaltaa odottaa sopivaa kumppaniehdokasta, ottaa kontaktia ja kasvaa niin seksuaalisessa kuin muussakin elämässään itseään ja toista kunnioittaen.



Uppo-Nallen kirjakerhon kerholehti 8/2002

Googlaamalla löytyy aiheesta paljon.



Mä uskon siihen, että lapset ovat aika viattomia - elleivät sitten isommat mene liian pitkälle ja toisten värkkejä saa tutkia jos on lupa.



Vaikea aihe, olen aika suvaitsevainen, mutta näistä on vähän vaikea jotenkin puhua ja keksiä mitä mieltä itse on.