Kuinka vanhojen vääryyksien muisteleminen on mielestäsi tyhmää

Myös aikuiset tekevät vääryyksiä lapsille. Esim. opettajat. Esim. Jouko H., joka on jo kuollut.

Teini-ikää! :'D

No, tuolla ei ole kyllä järjen kanssa mitään tekemistä vaan koetat oikeuttaa itsellesi sen, ettet pääse yli ja olet katkera.

Mitäpä löytyy omasta pussistasi? Tuliko oltua kaikille kuin mettä ja hunajaa, myös teini-iässä?

Jos ei, niin samanlaisia olette.. ;) Eli teinejä olitte.. Koita säkin nyt vihdoin jo aikuistua.

Menneiden kaivelu ei auta sua elämässä yhtään.

 Päinvastoin.

Oman takapuoles alta sä sitä oksaa vain sahaat.

Vaikka on totta että kaikki eivät muutu. Yleensä ne on ne pumpulikasvatit..

Tarvitseeko sun suhtautua heihin mitenkään ja ennenkaikkea: kiinnostaako heitä tippaakaan sun mielipiteesi heistä..

Näitkö sä heitä edes? ;D

Veikkaan, että ap on joku 20-vuotias korkeintaan nyt. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sitä miettii ihan hirveen kaukaisia asioita ja varsinkaan katkerana.

Mulla on fb-kaverina tyttö, joka aikoinaan pani mun poikakaveria. Nykyään ei mitään ongelmaa, hyvin tullaan juttuun eikä muistella noin muinaisia asioita. Kiusaajien kanssa en halua olla tekemisissä, jos ovat onnistuneet aiheuttamaan tarpeeksi syvän haavan sieluun. En koe, että mulla ois kiusaajien kanssa muutenkaan mitään yhteistä, joten en pidä sellaisiin yhteyttä. Eri asia, jos oltais myöhemmin sovittu ja tultu kavereiksi.

Ei ole mitään rajaa sille miten vanhoja asioita märehtii, kunhan jossain vaiheessa ihan oikeasti lopettaa. Jos joku asia menneisyydestä vaivaa, niin siitä toki kannatta puhua jonkun kanssa ja hakeutua tarvittaessa ihan ammattilaisenkin juttusille. Vuosikausiksi saati vuosikymmeniksi ei kuitenkaan kannata jäädä vatuloimaan samoja asioita, SE on mielestäni tyhmää ja ihan turhaa. Asioista on päästävä yli, tavalla tai toisella ja jatkaa elämäänsä. Ihan oman hyvinvoinnin kannalta. On opeteltava antamaan anteeksi ja unohtamaan.

En suostunut kantamaan rahojani koulun ehkä pahimman kiusaajan yritykseen, ja sain samanlaista ihmettelyä kuin nyt teiltä, kun sanoin syyn. En sanoisi että varsinaisesti märehdin. ap

Itsehän jokainen päättää kuinka vanhoja asioita muistelee ja märehtii. En usko, että kaunasi tuottaa kiusaajillesi mitään erityistä elämään. Sen sijaan sinun elämäänhän se vaikuttaa paljon, joten itsensä kannalta on hyvä miettiä mistä ajatuksista kannattaa pitää kiinni ja mistä ei. Helpommin toki sanottu kuin tehty.

Henkilökohtaisesti itse pidän murrosikää/teini-ikää hetkellisenä mielenhäiriönä, ja jopa lapsuus kertoo ihmisen luonteesta enemmän kuin tuona aikana tehdyt jutut. Aivokemia muuttuu ihan tutkitusti murkkuna, jos siinä on päällä vielä jokin normaali elämän ylittävä kriisi, niin kyllähän se näkyy käytöksessä tosi vahvasti.

Anna ihmetellä, mitä sä sitäkään vatuloit. Kanna vastuu valinnoistasi.

Anna asioiden joskus olla..

Mä sanoisin, että JOS IHMINEN EI OLE MUUTTUNUT.

Ei nyt tietenkään täysin voi persoonaansa vaihtaa. Sehän on jakomielitautia sitten, mutta parempaan suuntaan edes!

Ei kai sillä aikarajaa ole, mutta huolestuttavaa on jos pitää samaa asiaa vatvoa kerta toisensa jälkeen. Jos tapaat jonkun ihmisen ekaan kertaan 20 vuoteen ja sen myötä nousee vanhoja juttuja mieleen, niin ei kai se niin omituista ole. Jos joku ihminen on kiusannut sua 5 vuotta sitten ja mietit sitä edelleen säännöllisin väliajoin, voisi olla syytä hakeutua ammattiauttajalle, että pystyy irrottamaan niistä ajatuksista. Oikein pahat asiat eivät varmaan koskaan unohdu, mutta kun ne on saanut käsiteltyä, niiden pitäisi jäädä kaukaisiksi muistoiksi eikä nostaa enää pintaan kovin vahvoja tunteita.

Raskasta tulee olemaan oman lapsen vanhemmuus (jos sellaisia hankkii), jos kuvittelee että teini olisi jollain tapaa kypsä, niin että hän olisi kykenevä yksin kantamaan täysin vastuun omasta käytöksestään. Tai siis jos ajattelee, että se teini-ikä määrittelisi ihmisen tulevaisuuden ja aikuisuuden.

Mutta siis toki sinulla on oikeus olla kiusaajillesi vihainen, se on ihan normaalia. Tarkoitan vain, että laajempana periaatteena tuo teiniajatus ei kyllä toimi. Teini on vielä kaikinpuolin niin lapsi. Mutta sinä voit totta kai määrittää omassa mielessäsi menneisyyden ihmisiä miten haluat. 

Entäs jos on joutunut esim. seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskauksen yms vakavamman rikoksen kohteeksi? Kuinka kauan siitä saa olla vihainen? Eikö asiasta ole hyvä puhua ja varoittaa kyseisestä henkilöstä vielä vuosienkin jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on joutunut esim. seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskauksen yms vakavamman rikoksen kohteeksi? Kuinka kauan siitä saa olla vihainen? Eikö asiasta ole hyvä puhua ja varoittaa kyseisestä henkilöstä vielä vuosienkin jälkeen? 

Saa olla vihainen vaikka lopun ikänsä, mutta silti olen sitä mieltä että jollain tasolla siitä on päästävä yli. Asiasta saa puhua ja saa varoittaa kyseisestä tyypistä, mutta noissa tapauksissa ammattiapu itselle on välttämätöntä. Koko elämä ei saa mennä vakavankaan rikoksen takia pilalle.

Kyllä musitelen lapsienkin ilkeyksiä. Minulla on ns. tunnemuisti, eli en voi sille mitään muistan parhaiten asiat jos niihin liittyy joku vomakas tunne ja vääryyden kokeminen on vahva tunnemarkkeri. Vastapainona muistelen häpeällä myös omia typeryyksiä, mutta niiden taka olenkin kehittynyt ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos on joutunut esim. seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskauksen yms vakavamman rikoksen kohteeksi? Kuinka kauan siitä saa olla vihainen? Eikö asiasta ole hyvä puhua ja varoittaa kyseisestä henkilöstä vielä vuosienkin jälkeen? 

Varmasti jos tyyppi liittyisi jotenkin omaan lähipiiriin. Sen sijaan tuntemattomien varoittelu ja jatkuva asiasta puhuminen kertoisi kyllä, että itsellä on vielä paljon selviteltävää asian suhteen. Ja voi myös käydä ihan vainoamisestakin, joten kahteen otteeseen kannattaa miettiä jos haluaa pitää "toisen mainetta yllä" puheillaan. Siis tapauksissa joissa teoreettisesti yrittäisi estää esim. entisen raiskaajan työllistymistä, kuntoutumista ja yhteiskuntaan sopeutumista tuomion jälkeen. Enkä nyt tarkoita, etteikö sitä siskon kaveria voisi varoittaa jos tällaisen kanssa alkaisi seurustella. Ja vihainenhan on kaikilla oikeus olla, oli itselle tehty mitä vaan. Itsensä kanssa voi olla vain hankala elää, jos miettii vain sitä vihaansa vuositolkulla.

Hyvä kysymys.

Minusta olisi hyvä, jos ei ollenkaan muistelisi vääryyksiä, siis sillä tavalla, että ne vielä vuosienkin jälkeen tekevät katkeraksi. Se ei ole itselle hyväksi, katkeroitua ja käyttää energiaa sellaiseen, jota ei jälkeenpäin korjattua millään saa.

Mutta toisaalta mielikuva jostakin ihmisestä on aika lailla se, miksi se on muotoutunut. Jos ei siis tule päinvastaista evidenssiä. Jos joku on minua kiusannut lapsena, en voi häntä aikuisenakaan kauheasti arvostaa. Se on minusta silti vähän eri asia kuin vanhojen vääryyksien aktiivinen muisteleminen.

Kyllä minua ärsyttää että jotkin peruskouluaikaiset tai sen jälkeiset muuttavat samalle alueelle missä on ollut erilainen parempi elämä ja nyt yli 40 v jauhavat ja muistuttavat keskenään juoruamalla vanhoista epämiellyttävistä asioista ja käyttävät niitä aiheita lastensa opetukseen. En halua niiden mikäänlainen tuttava olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Olisivat olleet jossain muualla.