Lue keskustelun säännöt.
Välttelen ystävääni, koska hän raivoaa lapsilleen.
24.03.2016 |
Olen alkanut (aluksi tiedostamatta) vältellä ystävääni, joka pienemmästäkin asiasta alkaa huutaa ja raivota lapsilleen. Se on todella järkyttävää katseltavaa enkä tiedä miten pitäisi itse asiassa toimia. Hän on itsekin tiedostanut ongelman, mutta ei saa käytöstään muuttumaan. Omat lapseni ovat muutaman kerran tilanteessa olleet itku silmässä. Kaverin omat lapset eivät enää juurikaan reagoi raivoamiseen.
Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta kasvattamistyylistä? Voiko siinä kehittyä lasten ja äidin välille minkäänlaista järkevää suhdetta?
Kommentit (6)
Voi kyllä kehittyä oma äitini purki usein pahaa oloaan meihin lapsiin (3kpl) huutamalla. Kun olin pieni sain tukkapöllyä usein turhasta. Parhaiten on jäänyt mieleen kun sisko on nauraen sotkenut huoneemme tyhjentämällä lelukorit pitkin lattiaa ja äiti tulee huoneeseen ja käskee meitä siivoamaan. Sanon etten ala yksin siivota huonetta itkien ja äiti tarraa hiuksiini ja riepottelee ilmassa joku 5 minuuttia heittäen lopulta seinää päin. Ainakin aina yritin olla kiltti mutta usein kävi tämän tyyppisiä päällekarkauksia.
Nykyisin meillä on todella hyvät välit ja pystyn puhumaan hänelle mistä vain. Itsessäni huomaan samoja vihanhallinnan ongelmia kuin äidillä sekä isällä mutta olen yrittänyt työstää itseni pois niistä. Väkivaltaa en käytä koska en tahdo kenellekään samanlaista turvattomuuden tunnetta tai pelkotiloja joita itse koin.
Monesti vanhempi ei ymmärrä kuinka kauas kantoiset seuraukset omalla toiminnalla voi olla. Oma tarinani esimerkkinä siitä kuinka tunteiden hallintaa pitää aikuisen ihmisen opettaa lapsille kotona, muuten se voi jäädä puutteelliseksi ja sen kanssa joutuu tekemääñ töitä myöhemmin. Yritä vielä puhua ystäväsi kanssa asiasta ja sano jos ei muutosta tapahdu et voi olla hänen seurassaan ja katsoa kuinka lapset kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen alkanut välttämään erästä kaveriani, koska en yksinkertaisesti kestä katsoa miten hän karjuu lapsilleen. Käskyttää kuin koiria ja huutaa naama punaisena. Ihan hirveää katsottavaa ja kuunneltavaa. Olen tuntenut hänet lapsesta asti, hänet itsensäkin kasvatettiin huutamalla ja hän itse lapsena ja teininä voi pahoin vanhempiensa aggressiivisuuden takia. Järkyttävää, kuinka hän nyt toistaa tismalleen samaa käytöstä omille lapsilleen.
Minusta tuli stressaavassa elämäntilanteessa raivoaja. Suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville:
En minäkään pitäisi yhteyttä tuollaiseen ystävään, olen ottanut etäisyyttä. Ja olen itsekin ollut äkkipikainen,hermo kireällä oleva huutaja enkä koskaan olettanut että muiden pitäisi se hyväksyä. Ei se ole hyväksyttävää.
Ei ole itselläni tuollaisia ystäviä. Surullista kyllä, lasten puolesta.