Lue keskustelun säännöt.
kun miehen empaattimattomuus/mahdottomuus keskustella oikeesti rikkoo välejä---
28.05.2007 |
onko muilla mies (no varmasti niitä on tuhansia) joka ei mitenkään voi keskustella syvällisempiä asioita, miettiä, tuoda eri näkemyksiä esiin, kuunnella ja asettua toisen asemaan vaikeissa tilanteissa? Kun tuntuu että tämä rikkoo meidän välit yhä enemmän ja enemmän. Itse olen aika loppu slut tällä hetkellä työstressistä, 3 teinien tempuista (säännöistä ym), jankuttamisesta jatkuvasti, tunteesta että minä lähes korvaamaton enkä saa ikinä istua alas yksin rauhassa. Kun tästä viime viikolla rupesin itkemään ja selitin miltä tuntuu (siinä toivossa taas kerran että saisi vähän tukea, keskusteluja mitä voitaisi muuttaa) vastaus oli suurin piirtein että " ha, tästä olen sanonut monta kertaa" ja " pahemmaksi menee" . Jippijej, olipa kannustava ja ihana partneri - sit hän lähti ulos, niin kuin yleensä. Ja parin tunnin päästä kaikki on " unohdettu" ja jatketaan eteenpäin. Pointtini on nyt vain siinä että kaikki jää mun päähän ja kasvaa ja kasvaa ja kun siitä ei ikinä keskustella siihen kasantuu pinoja selvittämättömiä asioita. Tuntuu että ei ole yhteistä enää, haluaisin tietää että mies on myös parhaimpia ystäviä, joku jonkan kanssa voi puhua kaikesta ja joka tukee jos tuntuu raskaalta. Mutta ha. Mua ei huvita enää seksiäkään tämän takia koska ei tunnu hyvältä kun ei voida kohdata samalla linjalla muissa asioissa. Vaikeeta selittää, onko muilla samanlaista?
Kommentit (8)
Ymmärrän hyvin ettei sua seksikään kiinnosta. Eihän se kiinnostakaan kun tunnesuhde on riittävästi solmussa. Mä olen vaan tässä elämäntilanteessa niin pattitilanteessa. Vähän väliä mies ojentaa mua ja etsii+löytää vikoja milloin mistäkin. ' miksei tuota voinut tehdä noin' , ' on se kumma kun tuokin piti noin pilata' jne. Loputtomasti.
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehissä on se vika, että kun rupeaa kertomaan jostain ongelmistaan niin he ovat heti vääntämässä listaa toimenpiteistä, joilla asiat saadaan kuntoon. He eivät osaa pelkästään kuunnella, asettua toisen asemaan ja tuntea myötätuntoa, he rupeavat heti korjaamaan asioita, vaikka kaikkea ei tarvitsisikaan korjata, riittäisi että kuuntelisi, taputtaisi vaimoa olalle ja sanoisi, että rakas, tuo kuulostaa rankalta, sulla on varmaan vaikeeta ollut... ilman että se vaatisi mitään muuta.
Senpä takia naisen paras ystävä onkin toinen nainen, eli kannattaa purkaa mieltään ystävilleen. Ei mies taivu kaikkeen, ystävät ovat sen takia kultaakin kalliimpia joissakin tilanteissa, ihan konkreettisesti ja kuvainnollisesti.
Olen miettinyt ja miettinyt... Nyt olen päätymässä siihen, että muutan kesän aikana pois :(.
Ei elämä silloinkaan helppoa tule olemaan mutta silloin ei oleta saavansa empatiaa, yhteisteisistä asioista keskustelua, apua eikä mitään muutakaan keneltäkään, kun on kokonaan yksin. Itse olen mielummin kokonaan yksin kuin yksin parisuhteessa. Uskoisin mielialani ja jaksamiseni myös parantuvan, kun ei koko ajan tarvitse olla pahalla mielellä tämän asian takia....
miksi miehen pitäisi täyttää kaikki naisen tarpeet, olla paras ystävä ja uskottu, jos ei siinä ole hyvä? Jos naisystävä on parempi kuuntelija ja olkapää, niin mitä sitten? Ei miehen ole tarkoitus olla kaikkea. Riittää kun on enimmäkseen kunnollinen ja tunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele, että teillä keskustelu kangertaa. ..
Kuten, että pidetäänkö lapset kotona vai menenkö töihin? Ollaan asunnonvaihtoaikeissa, niin kaverin kanssako päätetään millaista asuntoa etsitään ja mistä? Kaverin kanssako myös jaetaan lastenhoitoa? Että jos edes yhden päivän saisin vain ja ainoastaan itselleni, kun miehellä sitä aikaa on yllinkyllin.... Lista on loputon....
Terv. eroon päätynyt, olinkohan nro6
Koko ajan ukko kiristelee hampaitaan milloin mistäkin. Mistään ei voi puhua. Ärähtelee, kivahtelee ihmeellisistä asioista. Lapsia on kolme ja kaikki aika pieniä, joten ero ei oikein sikäli tulisi kyseeseen. En tiedä miten lapset jaettaisiin.
Mies ei jaksa lastenhoitoa, eikä niitä suuremmin hoitelekaan, joten en hyvällä omalla tunnolla voisi jättää ketään lapsista hänen yksinhuoltoonsa.
Yritän jaksaa ja antaa ajan edes vähän kulua.
Voimahalus sinne, tiedän täsmälleen mistä puhut.