lapseni aloittaa syksyllä koulun pienryhmässä/erityisluokalla. kokemuksia?

Miten se vasta nyt tulee ilmi jos on ehditty kouluun jo ilmoittautua? Eikö syksyllä tai aiemmin ole ollut puhetta ettei lapsi ehkä selviä normaaliluokalla?

aikasemmin oli uskottu, että tilanne korjaantuisi mutta toivottua edistystä ei ole tapahtunut!

lapsella on taidot & valmiudet kohdillaan, mutta menee helposti "lukkoon" ja tarvitsee aikuisen viereen neuvomaan sekä kannustamaan. on myös sellainen haaveilija, mahdollisesti ADD.

ei tulisi mitenkään pärjämään luokassa, jossa 25 oppilasta ja vain yksi opettaja! :/

joten eilen pidetyssä palaverissa päätettiin, että lapsi saa paikan toisella puolella kaupunkia olevasta koulusta, pienluokasta johon tulee max. 10 oppilasta ja opettajan lisäksi paikalla on aina avustaja

ap

niin ja lapsi on käynyt 3kk toimintaterapiassa, joka nyt loppui ja lisäksi vuoden puheterapiassa.

 ap

Onko tietoa millaisia ne muut erityistarpeiset ovat? 

Eikö ollut sitä vaihtoehtoa että lähikouluun olisi saanut avustajan?

Varmasti helpompi sopeutua noin kuin että siirtyisi myöhemmin tavalliselta luokalta erityisluokkaan. Nimittäin sivusta olen seurannut kun 9 v joutui kolmannen alusta siirtymään pienryhmään. Se oli kova paikka, kun menetti luokkakaverit ja "ymmärsi" että joutuu erityisoppilaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tietoa millaisia ne muut erityistarpeiset ovat? 

Eikö ollut sitä vaihtoehtoa että lähikouluun olisi saanut avustajan?

en tiedä muista oppilaista. avustajaa ei ollut mahdollista saada, sitäkin vaihtoehtoa pohdittiin..

ap

Mun lapsi siirtyi tavalliselta luokalta 3. luokkalaisena pienluokalle. Voi kun olisi päässyt jo heti ekalla luokalla pienluokkaan. Jouduttiin tosissaan tappelemaan, että saatiin lapselle hänelle kuuluvat tukitoimet. Lapsi on asperger-piirteinen, mutta toi ei riittänyt siis diagnoosiksi, joten jäimme alkuun ilman tukea. Parin vuoden taistelun jälkeen saimme lapselle terapiapalvelut ja paikan pienluokalta. Sitä ennen saatiin joka ikinen koulupäivä negatiivista palautetta lapsesta. Perheneuvolaan meitä ei huolittu, ei myöskään lastenpsykiatrisen hoidon piiriin, ei ennen kuin ärähdin etten enää yhtään päivää katsele lapseni pahoinvointia, joka vaikutti myös voimakkaasti koulukavereihin. Tilanne ei ollut reilu kenellekään, ei lapselleni eikä lapseni luokkakavereille. Lapsi saattoi esim. menettää malttinsa pienestäkin asiasta monta kertaa päivässä ja tuolloin sai lapsen koulukirjat kyytiä tai sitten lapsi satutti itseään. Onneksi ei sentään muihin käynyt käsiksi tai tuhonnut muiden omaisuutta, mutta tottakai tilanteet olivat pelottavia muille ja tottakai ne vaikuttivat siihen, että lapsella ei ollut kavereita.

Me olemme saaneet ison avun pienluokalle siirtymisen jälkeen ja terapioista, joiden piiriin pääsimme lopulta. Nyt nuo impulsiiviset reaktiot ovat jo kuin muisto menneisyydestä. Lapsi on nyt 6. luokalla ja aloittaa yläkoulun normaalilla perusopetusluokalla.

Lapseni pienluokalla on eri taustoilla olevia oppilaita. Osalla on ADD, osalla ADHD, jollain taas asperger-piirteitä ja kenellä mitäkin. Luokkahenki on hyvä ja oppilaat pitävät toistensa puolia ja tukevat toisiaan. Hyvin ovat oppineet tiedostamaan, että me kaikki olemme erilaisia omine piirteineen.

Se, mitä lapseni itse suree, on että pienluokka stigmatisoi. Kavereita ei rinnakkaisluokilta tahdo saada, vaikka käyttyäytymisessä ei ole pariin vuoteen ollut ongelmia.

Meillä ehdittiin myös ilmoittaa lähikouluun. Pienluokkaan onneksi pääsi ja koulu sujuu hyvin. Vielä ei tiedetä käykö koko koulun pienryhmässä. Avustajaa tosiaan ei saa ellei ole vaikeasti vammainen.

kiitos kaikille vastauksista :) eiköhän tässä hyvin käy, vaikka onkin aika hämmentynyt olo eikä yhtään osattu ajatella että näin voisi tapahtua!

ap

Minun lapsi oli erityisluokalla yli 5 vuotta (AS-lapsi).  Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut sitä huonnommaksi on mennyt. Luoka oli rauhoton, opilaat vaihtuivat aikaa usein, eli kaverisuhteet eivät  synytneet. Tämä taas demotivoi lapsia...Yhdessä olivat opillaat joka ovat yliherkkä äänelle, joka tarvitsevat rauha ja ne joka huutavat aika paljon ja ovat agressivisia stressitilanteessa tai meluissa jne.  Osa opetusta oli vain paperilla (es. muusiki, liikunta) jne.  Helsingin erityisluokassa ei ole mahdollista järjesta laadukasta opetusta -  luokassa on 10 lasta kolmannesta eri lukuvodesta, joten tunti  on  pääasia itseopiskelu (jos satta olla rauhaa). Kotitehtävät ovat harvoin.  Kaikki kamat on omassa luokassa, lasten ei tarvi huolehtia omasta tavaroista, eikä  lukujärjestystä, eikä luokkan vaihtamisesta.  Lapsi ei oppi olla ryhmassa eikä toimia ryhmän jäseniksi, ei oppi huolehtimaan omista tavaroista, seuramaan lukujärjestysta, kuunnella opettajan luentoa, ei oppi toimimaan muiden opettajan kanssa jne. Eli ei oppi kaikkia niitä perustaidot joka tulevaisuudesta lapselta vaaditaan.

Huippu tuli 6 luokalla kuin opettaja vaihtui (loppujen lopuksi irtisanoi itse, vanhempien puolesta asiaa meni opetusvirastoon) ja samalla yli puolet vanhoista kaveresita. Uusi opettaja ja avustaja (miehet) ei parjanneet olenkaan, lapset olivat stressantuneet, oireilivat voimakkaasti, oli kova meteli, lähtivät kesken tunnilla kauppan, opettaja edes ei huomannut jne...

Vastaa kuin lapsi on siirtynyt isoon luokkaan vanhempien ja lapsen toivesta huomasimme kuinka plajon perustaitoja jää oppimatta  pienluokassa... On toki vielä pitkä matka edessä, mutta nyt on oikea kehityssuunta ja kehitys on melko nopea. Se vaati nykyisilta opettajilta enemmän töitä...  Nyt tiedän että eritysluoka oli iso virhe, josta lapsi maksaa nyt.  Lapsi on eritäin älykäs...

maahanmuuttaja kirjoitti:

Minun lapsi oli erityisluokalla yli 5 vuotta (AS-lapsi).  Mitä vanhemmaksi lapsi on tullut sitä huonnommaksi on mennyt. Luoka oli rauhoton, opilaat vaihtuivat aikaa usein, eli kaverisuhteet eivät  synytneet. Tämä taas demotivoi lapsia...Yhdessä olivat opillaat joka ovat yliherkkä äänelle, joka tarvitsevat rauha ja ne joka huutavat aika paljon ja ovat agressivisia stressitilanteessa tai meluissa jne.  Osa opetusta oli vain paperilla (es. muusiki, liikunta) jne.  Helsingin erityisluokassa ei ole mahdollista järjesta laadukasta opetusta -  luokassa on 10 lasta kolmannesta eri lukuvodesta, joten tunti  on  pääasia itseopiskelu (jos satta olla rauhaa). Kotitehtävät ovat harvoin.  Kaikki kamat on omassa luokassa, lasten ei tarvi huolehtia omasta tavaroista, eikä  lukujärjestystä, eikä luokkan vaihtamisesta.  Lapsi ei oppi olla ryhmassa eikä toimia ryhmän jäseniksi, ei oppi huolehtimaan omista tavaroista, seuramaan lukujärjestysta, kuunnella opettajan luentoa, ei oppi toimimaan muiden opettajan kanssa jne. Eli ei oppi kaikkia niitä perustaidot joka tulevaisuudesta lapselta vaaditaan.

Huippu tuli 6 luokalla kuin opettaja vaihtui (loppujen lopuksi irtisanoi itse, vanhempien puolesta asiaa meni opetusvirastoon) ja samalla yli puolet vanhoista kaveresita. Uusi opettaja ja avustaja (miehet) ei parjanneet olenkaan, lapset olivat stressantuneet, oireilivat voimakkaasti, oli kova meteli, lähtivät kesken tunnilla kauppan, opettaja edes ei huomannut jne...

Vastaa kuin lapsi on siirtynyt isoon luokkaan vanhempien ja lapsen toivesta huomasimme kuinka plajon perustaitoja jää oppimatta  pienluokassa... On toki vielä pitkä matka edessä, mutta nyt on oikea kehityssuunta ja kehitys on melko nopea. Se vaati nykyisilta opettajilta enemmän töitä...  Nyt tiedän että eritysluoka oli iso virhe, josta lapsi maksaa nyt.  Lapsi on eritäin älykäs...

Meillä on melkein tismalleen samat kokemukset lapsen erityisluokassa olemisesta. Viisi vuotta ja viisi eri opettajaa ehti olla kunnes siirtyi normaaliluokalle. Huomattiin miten järjettömästi hän oli jäljessä melkein kaikissa aineissa. En ymmärrä miten näin voi tapahtua, numerot todistukseen taidettiin arpoa hatusta. Pienluokka toimii silloin kun opettaja on pätevä eikä luokalla ole 90% kielitaidottomia agressiivisia poikia, niinkuin lapseni luokalla.

Toivottavasti ap:n lapsen luokka on parempi eikä mikään mamujen kaatopaikka.

Yksi oppilas kertoi tämmöistä Tuusulan Mikkolan koulun emo-luokasta. Jos esim adhd:sta kärsivä poika riehuu ja opettajat huutavat että mene takahuoneeseen (luokan lisäksi on takahuone jossa on sohvat, pieni keittiö ja emoluokan psykiatristen sairaanhoitajien toimisto), jos adhd oppilas ei mene, opettajat käyttävät todella kovaa fyysistä voimaa kantaakseen oppilaan takahuoneen sohvalle rauhottumaan. He siellä pitävät oppilasta erittäin tiukasti kiinni sohvassa. Opettaja ja sairaanhoitajat myös keksivät älyttömiä sääntöjä. Kerran yksi oppilas kaatoi ruokalassa vahingossa maitolasin lautaselle, opettaja ja sairaanhoitajat pakottivat häntä syömään sen, oppilas ei halunnut syödä maidossa uivaa ruokaa joten hänet vietiin ruokatunnin jälkeen takahuoneeseen istumaan pöydälle niin kauaksi aikaa kunnes hän syö ruoan. Myös he pakottivat oppilaita syömään oppilaiden mielestä pahaa ruokaa. Koulussa ei ole edes pakko syödä omasta mielestä pahaa ruokaa mutta he pakottavat.

Meillä adhd lapsella on nyt lääkitys kunnossa ja hänellä menee hermot niihin muihin lapsiin, kun ei voi keskittyä. Kotikoulussa tehtiin kaikki tehtävät puolessa ajassa ja lapsi odottaa jos se tulisi uudestaan.

Mutta on opettajalla selkeästi enemmän aikaa lapsille ja ja lapsella hyvä kunnioittava suhde opeen. Hyviä ja huonoja puolia on.

Voin sanoa, että erittäin epämielyttävä kokemus mun lapselleni. Yleisopetuksen pienryhmä, missä tiettyjä oppimisvaikeuksia. Vakuutettiin että saa tukea ja oppimisrauhaa- todellisuudessa sinne sijoitettiin häiriköitä, jotka kiusasivat 3 vuotta!!!