Lue keskustelun säännöt.
Kokoajan surullinen ja ulkopuolinen olo
22.03.2016 |
Olen tosi usein surumielisellä päällä. Monista lauluista esim. tulee selittämätön ikävä joitain ihmisiä. Olen aika yksinäinen, mutta jostain syystä laiminlyön itse ihmissuhteitani ja sitten olen surullinen ja ulkopuolinen. Toisaalta kaikki ihmiset nykyään vaan ärsyttää mua... Miten tästä pääsisi eroon? Melkein kaikki ympärillä olevat ihmiset alkaa tympäisemään mitä erilaisimmista syistä. Koen olevani sosiaalisesti menetetty tapaus!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naispelko22 kirjoitti:
Vähän sama, mutta en tunne ikävää lauluja kuullessani. Olen ratkaissut omat sosiaaliset ongelmani sillä etten pyri mukaan mihinkään porukkaan. Miksi haluaisin olla kenenkään kanssa kun kuitenkin tulee jollain tavalla ilmi se ettei minua siihen porukkaan tai kaveriksi edes haluta, tai sitten itse kyllästyn ja en osaa ylläpitää kaverisuhteita? Onhan yksin tietty vähän tylsääkin, mutta kun keksii sellaista tekemistä mitä voi tehdä yksin niin homma on ihan jees, ainakin paremmin kuin silloin kun on jossain ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ei halutuksi seuraksi.
Terveisin Naispelko22
En minäkään oikein yritä... Jossain vaiheessa turhauduin siihen, kun tajusin ettei musta enää haluta "hauskaa seuraa", vaikka seuraksi baariin tai jonnekin. Mutta eihän se ihme kun oon tämmönen negatiivinen ihminen. Eikö ole välillä tylsää olla yksin? Mä haluaisin kokea kaikkea muiden kanssa ja saada poikaystävänkin, mutta kun ärsyynnyn ihmisiin enkä osaa oikein tykätä kuin harvoista. Toisaalta tuntuu että mussa on pahasti vikaa, mutta toisaalta huomaan että kriteerini ovat perusteettomasti nousseet ja se haittaa
ap
Oikeastaan tiedostan että olen muuttunut viimeaikoina. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tajunnut ettei mun tarvitse hävetä ajatuksiani tai esittää muuta kuin mitä olen. Tunnen eläväni todella myöhäistä murrosikää, jota ei oikein ollut silloin nuorena. Olen koko ikäni tähän asti ollut tosi huonoitsetuntoinen ja pitänyt itseäni surkeana... Tuntuu että olen tullut enemmän sinuiksi itseni kanssa ja alkanut viimein hyväksymään itseäni, mutta tämä prosessi ei vielä ole tasapainossa sosiaalisissa suhteissa.
ap
Täällä sama juttu. En kylläkään tyrkytä itseni seuraa kenellekään, mutta kyllä se ilmeinen ulkopuolelle sulkeminen sattuu. Isoon ääneen julistetaan juhlia tai muita tapahtumia ja kysellään muilta ymprillä, että: "Oottehan sit kaikki tulossa sinne?"
No, en ole tulossa, kun ei ole kysyttykään.
En oikein osaa ylläpitää kaverisuhteita ja sen vuoksi minulla on niitä vain vähän. Parisuhdetta ei ole ikinä ollut, tuskin ketään löydänkään. Tarvitsen aikaa olla yksin, mutta liika yksinolo on kamalaa. Usein itken illat ja viikonloput, kun on niin kurja olla. Jopa joku laulu riittää aukaisemaan vesihanat.
Huono itsetunto ja ujous ei auta tilannetta yhtään. :/
Yksinäinen sinisilmä kirjoitti:
Täällä sama juttu. En kylläkään tyrkytä itseni seuraa kenellekään, mutta kyllä se ilmeinen ulkopuolelle sulkeminen sattuu. Isoon ääneen julistetaan juhlia tai muita tapahtumia ja kysellään muilta ymprillä, että: "Oottehan sit kaikki tulossa sinne?"
No, en ole tulossa, kun ei ole kysyttykään.En oikein osaa ylläpitää kaverisuhteita ja sen vuoksi minulla on niitä vain vähän. Parisuhdetta ei ole ikinä ollut, tuskin ketään löydänkään. Tarvitsen aikaa olla yksin, mutta liika yksinolo on kamalaa. Usein itken illat ja viikonloput, kun on niin kurja olla. Jopa joku laulu riittää aukaisemaan vesihanat.
Huono itsetunto ja ujous ei auta tilannetta yhtään. :/
Joo, illat ja viikonloput on pahimmat :( Ja kun näkee somesta mitä kaikkea kivaa muut tekee, nekin joiden kanssa oli vielä joskus enemmän tekemisissä. Siks ei viiti aina mennä koko faceen.
ap
Vähän sama, mutta en tunne ikävää lauluja kuullessani. Olen ratkaissut omat sosiaaliset ongelmani sillä etten pyri mukaan mihinkään porukkaan. Miksi haluaisin olla kenenkään kanssa kun kuitenkin tulee jollain tavalla ilmi se ettei minua siihen porukkaan tai kaveriksi edes haluta, tai sitten itse kyllästyn ja en osaa ylläpitää kaverisuhteita? Onhan yksin tietty vähän tylsääkin, mutta kun keksii sellaista tekemistä mitä voi tehdä yksin niin homma on ihan jees, ainakin paremmin kuin silloin kun on jossain ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ei halutuksi seuraksi.
Terveisin Naispelko22