Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä ihminen, miten olet auttanut tuntemiasi ihmisiä (ystävät, sukulaiset,naapurit,lapsen koulukaverin vanhemmat ym.)?
22.03.2016 |
Haluan kuulla kertomuksia lähimmäisen auttamisesta, kun täällä tuntuu olevan monella tapana vaan paheksua ja päivitellä ja pestä kätensä.
Minä kanniskelin öisin yksien tuttujen koliikkivauvaa niin, että vanhemmat saivat nukkua (korvatulpat korvissa). yläkerrassa. Olin opiskelija, eikä minun elämääni sekottanut muutama huonosti nukuttu yö silloin tällöin. Lapsia hoidin muutenkin, kun tutuilla oli menoja, mutta uskon että tämä koliikkivauvan vanhempien auttaminen oli merkittävin lastenhoitoapu.
Yksi tuttuni oli kärsinyt jonkinasteisesta masennuksesta ja ahdistuksesta. Hän kertoi minulle, että hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia. Vannotin häntä, että soittaisi minulle ensin, jos oikeasti meinaisi tappaa itsensä. Soittaa saisi vaikka keskellä yötä. Yhtenä iltana hän sitten soitti. Pyysin hänet luokseni yöksi. Juteltiin ilta ja sanoin järjestäväni hänelle apua seuraavana päivänä. Se oli minulla työpäivä, joten keräsin aamulla veitset piiloon ja lähdin töihin. Kaveri jäi nukkumaan. Se oli kauhea päivä minulle, kun koitin keskittyä työhöni ja samalla soitella eri mielenterveystahoja läpi & soitella kaverille tarkistaakseni että hän on kondiksessa ja kertoakseni missä mennään. Sain hänelle jonkin ajan seuraavalle päivälle (en muista oliko se lääkäri vai psykologi) ja hän jaksoi sen voimin taas. Hän pääsi pitkään terapiaan ja toipui hyvin. Hän on nykyään perheellinen ihminen ja asiat ovat hänellä hyvin.
Kommentit (12)
Olen käyttänyt aikaa siihen, että kirjoitin vastauksia sisarelleni, kun hän tarvitsi haastateltavaa koulun lehteen, jonka toimittajana oli.
Olen tyhjentänyt astianpesukonetta ja korjannut astioita pöydästä, kun olin vanhempieni luona.
Olen majoittanut läheiseni viikoksi, kun hän tuli asuinkaupunkiini sairaalan tutkimusjaksolle (asun yksiössä).
Vastasin kaverini sähköpostiviestiin kohteliaisuudesta, vaikka ei olisi tehnyt mieli.
Pesin pyykkiä kaverini puolesta.
Keitin kaakaota kaverilleni, joka oli käymässä.
Juttelin känniläisen kanssa, joka istahti viereeni puistonpenkille, jolla olin lukemassa.
Juttelin vanhan mummon kanssa, joka istahti myös puistonpenkille, viereeni.
En ole ikinä kostanut pahoja asioita, joita minulle on tehty (kuten koulukiusaaminen).
Olen ollut kaksi kertaa ns. ilmaistöissä hoiva-alalla, eli työkokeilussa.
Kaiken olen tehnyt täysin ilmaiseksi enkä ole edes ajatellut rahan pyytämistä. Olen muutenkin ns. pyyteetön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään sankarillista, mutta pieniä palveluksia aina kun voin.
Olemalla työntämällä nokkaani muiden asioihin. Miksi auttaa muita kun ihmiset sitten valittaa kun autot väärin
Vierailija kirjoitti:
Keitin kaakaota kaverilleni, joka oli käymässä.
Ehdotan sinua vuoden 2016 Amnesty Internationalin Human Rights Awardin saajaksi.
"She made a cup of hot cocoa for her friend who was visiting!"
Vierailija kirjoitti:
Olemalla työntämällä nokkaani muiden asioihin. Miksi auttaa muita kun ihmiset sitten valittaa kun autot väärin
Jos joku oikeasti tarvitsee apua, mikä vaan kelpaa. Sinä olet erehtynyt auttamaan vääriä ihmisiä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman, jo aikuisen lapseni asioita olen hoitanut ja auttanut kun mies jätti hänet ja kaksi lasta tuosta noin vain. Oli raskasta aikaa. Hoidin lapsia kävin kaupassa ja tein ruokaa, että raukka sai rauhassa miettiä mitä tekee. Selvisivät sentään ilman suurempia kolhuja.
Naapurien lapsille olen antanut paljon ilmaiseksi hyväkuntoisia vaatteita ym. taloustavaraa ja mitä kaikkee...kyydittänyt, hoitanut...
Lapseni koulukaverin äidin kanssa tehtiin yhteistyötä näiden meidän murkkujen takia aikoinaan, kun olivat tytöt aika villikoita silloin. Yöllä soi joskus puhelin jne.
Eräs juuri eronnut naapurimies aneli mua puhumaan exälleen, kun tämä ei antanut tavata lasta. Menin naisen luo ja kysyin ihan ensin, onko jokin todella painava syy, miksi ei anna. Kun ilmeni että on vaan katkeruutta ilmassa, niin kerroin kuinka itse olen isättömänä saanut elää. Ethän kosta lapselle? Kadut asiaa vielä! (Ja tämä totta, en keksinyt isättömyyttäni)
Lapsen äiti ilmeisesti mietti syvällisesti asiaa, ja tapaamiset alkoivat ja jatkuivat onnistuneesti. Naapurimies kiitteli kyyneleet silmissä. Jo vain tuli hyvä olo :)
Työkaverien kanssa olen vaihtanut työvuoroja usein, kun ovat kysyneet, mutta kuinka ollakaan, kenellekään ei ole koskaan sopinut vaihtaa vuoroa mun kanssa. Eli siihen loppui se.
Kerran pesin yhden naapurin pyykit, kun kone hajosi.
Lemmikkieläimiä on ollut myös hoidossa.
Kastellut olen naapurien kukkia ja toiminut talonvahtina.
Työpaikan vanhuksille olen antanut vapaalippuja laivalle, jossa mies oli töissä.
Olen antanut jokusen alibin pettäjille :/
Ja ehkä eniten ollut olkapäänä, kuulevana korvana, sieluna ja tsempparina onnettomille ja petetyille.
Erään asunnottoman toin kerran meille suihkuun, syömään ja nukkumaan. Oli entuudestaan tuttu.
Minusta muiden auttaminen on niin itsestäänselvää, että koen jotenkin vastenmielisenä alkaa kirjata ylös, mitä kaikkea olen itse tehnyt. Olen auttanut ja olen myös tullut autetuksi. Siten toimivat normaalit ihmissuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta muiden auttaminen on niin itsestäänselvää, että koen jotenkin vastenmielisenä alkaa kirjata ylös, mitä kaikkea olen itse tehnyt. Olen auttanut ja olen myös tullut autetuksi. Siten toimivat normaalit ihmissuhteet.
Tuntuuko sinusta siltä, että tähän ketjuun vastanneet ovat "kirjanneet" asiat ylös, ja nyt ikään kuin pääsivät esittämään marttyyriuttaan?
Minäkin vastasin, mutta vain kysymykseen. Kaikki on vaan elämää, josta voi puhua realismilla ilman taka-ajatuksia tai itsensä ylentämistä. Mulla on ainakin päässä muistoina tapahtumat, ei "pienessä sinikantisessa vihossa valmiina av:lle räväytettäväksi" enkä mitään sädekehää en ole koskaan tavoitellut.
Ennemmin eräänlainen "tekovaatimattomuus" on jotenkin vastenmielistä. -"Kun olen niiiin jalomielinen, mutta en puhu siitä, kun vaatimattomana olen jalompi kuin muut"-.
Mulle ainakin auttaminen on itsestään selvää, enkä ole siitä mitään netonnut, enkä itseäni jumalolennoksi julistanut, päinvastoin. Aika aidon empaattinen täytyy kuitenkin sen ihmisen olla, joka esim. kuuntelee koko yön humalaisen, petetyn ja jätetyn ystävän itkua ja kärsimystä useita tunteja, vaikka aamulla on mentävä rättinä kuudeksi töihin, eikö?
Voi sentään, kyllä "suomalainen häpeällisyys ja itseruoskinta" ei häviä. Ja sen vastaparinhan täytyy aina olla pröystäilevä omakehu?
Ehkä joku voi myös saada täältä vinkkejä ja rohkeutta? Välillä kuulee kun ihmiset pähkäilevät kun haluaisivat auttaa, mutta miettivät kehtaavatko, osaavatko ja loukkaantuuko toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttelen säännöllisesti lähistöllä asuvaa yli 90-vuotiasta leskirouvaa. Haen mm. postit hänelle kun on liukasta ja joskus tuon kaupasta jotain mitä hän tarvitsee. Ei iso juttu minulle.
Aiemmin pyynnöstä auttanut, kuka nyt sattunut pyytämään mitäkin. Nykyään ehkä mietin ensin koska yhä enemmän näyttää siltä, että tietytmanipuloivat ihmiset hyväksikäyttävät, ovat laiskoja ja loismaisia, lähes aina myös kiusaajia, jotka ovat kuitenkin taitavia itselleen keräämään empatiaa ja toisaalla ovat taas mukavat ihmiset, jotka sinnittelevät pyytämättä apuja. Eli ne jotka pyytävätja kehtaavat pyytää, näyttävät olevan eri ihmiset kuin ne ketkä tarvitsevat.
Parasta auttamista on mielestäni se että ei ole kiusaaja, eli jättää ihmiset rauhaan.
Alue: Aihe vapaa
Rahaa annettu, työapua ilmaiseksi, ruokakaseja viety, mm.