Lue keskustelun säännöt.
Mä olen varmasti kamala ihminen, mutta...
21.03.2016 |
En ymmärrä ollenkaan, että aikuinen ihminen itkee kuollutta lemmikkiä facessa viikkokausia.
Tällä naisella on perhe jne, eli elämässä paljon muutakin.
Kun hänen vanhempansa kuoli, asiasta mainittiin yhdellä päivityksellä.
Mutta koira yhyy, elämän kamalin kokemus, miten pärjään jne.
Ymmärrän kyllä, että lemmikki on läheinen perheenjäsen, mutta rajansa kaikella.
Olenko ainoa pään pudistelija?
Kommentit (8)
Todellisuudessa huomionhakua. Ei omien vanhempien kuoleman kanssa kehtaa olla teatraalinen, mutta lemmikin kuoleman voi hyödyntää. Todella noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinkuin kirjoitit: "Ymmärrän kyllä, että lemmikki on läheinen perheenjäsen,"
mutta vanhemmat ei ja ansaitsevat siksi yhden päivityksen asiasta :´)
...logiikka...
Kun koirani joskus kuolee, joudun varmaan kuukausiksi lataamoon. Niin rakas se on mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinkuin kirjoitit: "Ymmärrän kyllä, että lemmikki on läheinen perheenjäsen,"
mutta vanhemmat ei ja ansaitsevat siksi yhden päivityksen asiasta :´)
...logiikka...
Aika harva suomalainen on päivittäin tai edes viikottain tekemisissä vanhempiensa kanssa. Lemmikki on siinä 24/7.
Mä tänään mietin, että varmaan tirautan pienen kyyneleen kun noista lemmirotista (3kpl) suhteellisen pian aika jättää. Ovat jo yli vuoden ikäisiä. Hassua, sillä en oikeastaan edes niin hirveästi pidä niistä, lapset lähinnä niiden kanssa leikkivät. Mutta ovat ne aika lutuisia ja tykkäävät olla sylissä ja itsekin välillä annan juosta olkapäällä ha hiuksissa. En kuitenkaan aio seota facessa siitä, ehkä pienen muistokirjoituksen ja kuvan voin laittaa *RIP Kettunen*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus nämä tämmöiset ovat niitä "eläinihmisiä". Niillä saattaa olla vaikka omiakin lapsia mutta monesti niistä esim. ihmisvauvat ovat ärsyttäviä, kun taas eläinvauvat maailman ihanin asia. Ja sitten huolehditaan, että miten meidän Luffe suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Minun mielestäni lemmikit ovat lemmikkejä ja ihmiset ihmisiä, ja jonkin sortin roti tässä pitäisi olla. Ällöttää.
Lemmikin pyyteetön rakkaus ja omistautuminen on jotain sellaista mitä ei normaalisti ihmissuhteissa ole. Siksi se on niin raskas menetys.
No niinkuin kirjoitit: "Ymmärrän kyllä, että lemmikki on läheinen perheenjäsen,"