Muita, jotka heräävät aina "suden hetken" aikoihin ja murehtivat?

Aamuyöstä heräily viittaa masennukseen. Käy puhumassa jonkun asiantuntijan kanssa.

Tuttu tunne. Siihen auttaa se kun muistuttaa itseään että kaikki on aamulla paremmin ja olo johtuu vaan vuorokaudenajasta.

Vierailija kirjoitti:

Aamuyöstä heräily viittaa masennukseen. Käy puhumassa jonkun asiantuntijan kanssa.

Kai nyt ihminen itse tietää jos on masentunut ja jos ei tiedä niin masennus ei taida olla kovin vakavaa laatua.

Voi kyllä. Joskus mya on kohduttanut ajatus siitä, etten ole yksin, vaan maa on täynnä ihmisiä jotka makaavat hereillä sängyissään yhtä aikaa. Ja että kunhan nousen aamulla sängystä ylös ja yritän selvitä päivästä, kaikki on ok.

Jos murehdinta liittyy asioihin jotka pitäisi tehdä, kannattaa kirjoittaa lapulle. Mulla on yöpöydällä vihko ja kynä sitä varten. Jos ei saa unta uudestaan, lukeminen, ylösnouseminen tms mitä joskus suositellaan ei mulla toimi, sitten vasta ollaankin hereillä. Jostain syystä nettipelien pelaaminen tabletilla väsyttää eli käytän sitä. Kun peli kerrallaan kestää vain pari minuuttia, enkä itse päätä miten kauan peli kestää, ei tule sitäkään reaktiota että olisi pakolla pelattava hyvä peli loppuun.

Parhaiten, mutta ei helpoiten, auttaa hereilläoloaikana yrittää järjestää elämäänsä sellaiseksi ettei ole murheen aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamuyöstä heräily viittaa masennukseen. Käy puhumassa jonkun asiantuntijan kanssa.

Kai nyt ihminen itse tietää jos on masentunut ja jos ei tiedä niin masennus ei taida olla kovin vakavaa laatua.

Ei välttämättä tiedosta. Jatkuva murehtiminen on masennusoire.

Jotain mystistä siinä kello kolme aamuyöllä on. En tiedä miks mutta jos herään siihen aikaan niin jotenkin alkaa pelottaa/ahdistaa ilman syytä.

Tuttu tunne. Siinä tulevat mieleen kaikki pahat asiat aina varhaislapsuudesta alkaen. Elämä on turhaa eikä mitään toivoa ole. Yleensä sytytän valot ja alan lukea kunnes nukahdan uudelleen.

Mulla sama juttu. Itsellä asiat hyvin mutta murehdin lasteni asioita, vaikka he ovat jo aikuisia.

Jeps, aivan saakelin ärsyttävää! Kaikki maailman murheet ja vaikeudet tosiaan jopa vuosien takaa tai vuosiksi eteenpäin rysähtää niskaan siinä kesken unien joskus 3-5 välillä aamuyöstä. Nykyään selviän tilanteista jo melko hyvin, valvon hetken, selaan nettiä että saan ajatukset ahdistuksesta pois ja pystyn nukahtamaan uudestaan. Aiemmin sain monesti paniikkikohtauksia aamuöisin, ei menneet ohi kuin diapamilla ja yöt oli rikkonaisia tuon aamuöisen ahdistuksen takia, sairastin silloin myös paniikkihäiriötä ja masennusta. Silloin se ahdistus oli niin kovaa, että tuntui että siihen kuolee kerrassaan! Silloin koetin kai ajatella, että no kun selviän aamuun niin käsittelen tätä ahdistavaa asiaa sitten, ja aamullahan koko juttu olikin jo täysin mitätön; aamuyöllä kaikki asiat vaan tuntuu about tuhatkertaisen vaikealta/ahdistavalta/pahalta. Nykyään ajattelen noista asioista, että kaikki järjestyy kyllä, koitahan nyt levätä vaan.

Välillä joo. Nykyisin olen oppinut ajattelemaan että tää on vaan tätä enkä ota niitä ajatuksia tosissaan. Yritän vaan miettiä jotakin muuta ja saada uudestaan unenpäästä. Masennusta ja ahdistusta ollut minullakin aiemmin ja selvästi liittyy stressiin. Yrittää vaan silloin yöllä muistaa että mitään ongelmia ei voi ratkaista pikkutunneilla, ja aamulla asiat näyttää paremmilta.

Olen viime vuosina alkanut herätä juuri noihin aikoihin. En tosin yhtään ahdistuneena. Köllöttelen pimeässä ja mietiskelen, joskus luen. Olen kuullut jostain, että voi olla ihmisen luovinta aikaa vuorokaudesta.

Nukahdan yleensä tunnin parin kuluttua. En stressaa aamuheräämisestä, koska hyvin joustava työ.

Mä aina välillä heräilen vähän neljän jälkeen jos on aamuvuoroherätys kuudelta. Tulee mieleen kaikki edellisen päivän pikkujutut töissä, hankalat työkaverit ja epävarmuus. Haluaisin takaisin nukkumaan ja tulee päähän kysymys että miks teen tota työtä, mitä jos vaan tinkisin kaikesta ja eläisin säästöillä.

Yleensä laitan jonkun radiokanavan hetkeks päälle tai kuuntelen jotain hyvää biisiä. Tai haistelen tyynyä (:D), aika usein auttaa jos nuuhkaisen tyynyn tai peiton hajua ja sit pidätän hengitystä. Se on välillä tosi tehokas keino, saa jotenkin motivoitua itsensä nukkumiseen ja tulee mietittyä että ainakaan ei vielä tarvitse nousta. Auttaa kans jos kuulee jonkun ihmisen äänen, siksi yritän löytää jonkun podcastin tai kanavan jossa on mahdollisimman kepeä-ääninen juontaja.