Neuvokaa tyhmää: miten sulat kiinitetään pajunoksaan.

Kuumaliimapyssyllä meillä. Voi myös teipata.

Liimalla, teipillä, kuumaliimalla, rautalangalla...

Läpinäkyvällä teipillä

Teipillä. Se on sellaista muovista kalvoa, jonka toinen puoli on tahmeaa. Myydään kaupassa pienellä rullalla.

Myös liima käy. Kokeile esim. Erikeepperiä. Myydään keltaisissa pulloissa ja tuubeissa.

Ohut rautalanka.

Oi kiitos eli teippä kehiin. Olipas taas niin yksinkertaista, että ihan hävettää tyhmyyteni. Olin jotenkin ajatellut, että teippi ruman näköinen, mutta tuskin sitä kukaan niin tarkkaan syynääkään :)

Ei sitten maalarinteippiä, kiitos! Vanhemmat voisivat joskus vilkaista, millaisia virpomisoksia lapset ottavat mukaansa. Oksa, jossa on yksi höyhen maalarinteipillä kiinnitettynä voi olla hellyttävä isovanhempien mielestä, mutta muista ei. Varsinkaan, kun virpoja on jo kouluikäinen.

Kaikkein helpoimpia on sulat, joissa rautalanka on valmiina. Mutta tosiaan teipillä onnistuu ihan hyvin myös.

Vau. En kyllä ikinä uskonut, että joku kysyy tällaista, mutta olin väärässä.

Perhosidontalangalla.

Me pienenä laitettiin keppi tai silkkipaperi suikaleella ja liimalla

Pussinsulkijoilla, siis niillä ohuilla, joissa on rautalanka keskellä.

Jos teippi jää rumasti näkymään, niin siihen höhhenän juureen voi sitten vielä kietaista kreppipaperisuikaleen.

Meilläkin kyllä suositaan kuumaliimaa. Ja äiti saa sitten osansa virpojien palkasta.

Minä kiinnitän ne tuulilasinpyyhkijöihin.

Höyhenten värinen ompelu- tai villalanka . 

Ei hyvänen aika, että on uusavuttomia ihmisiä.

Kai sinä nyt itsekkin järkeä käyttämällä olisit ratkaisun keksinyt?

Ruuvein ja mutterein.

Minä pitelen sulkaa oksaa vasten siten, että käsivarret ympäröivät samalla oikean sääreni (pitää kumartua siis ja oksa on jalan takana) ja luen virpomalorun takaperin , niin se kasvaa siihen kiinni.  

Sinitarralla meillä laitetaan.

Meillä naapurin Pera hitsaa ne kiinni.