Onko ok viedä toinen lapsi hyvän koulumenestyksen takia ulos syömään

On väärin!

Eikö saa siis palkita millään tavalla? Vai pitääkö palkita myös se, joka ei yritä täysillä koulussa? Onpas sekin epäreilua

-ap

Kyllä se on mielestäni ok, jos viet toisenkin lapsen syömään, kun hän menestyy koulussa. Eli kuhan toisella lapsella on mahdollisuus samaan palkintoon, niin en näe siinä mitään väärää.

Mieti, mitä viestit teollasi toisen lapsen näkökulmasta. 

Osoitat arvostusta toiselle lapselle menestyksen perusteella. Toinen tuntee olevansa vähemmän rakastettu aivan varmasti tuolalisen jälkeen. 

Ei tuossa etävanhemmuus ole olennaista, vaan täydellinen tunneälyn puute. 

Miettisin kyllä aika tarkkaan, onko molemmilla lapsilla yhtäläiset edellytykset saada koulusta hyviä numeroita. Toisille ne kympit tulee todella helpolla, toiset joutuvat tekemään kovasti töitä kasin eteen.

Jos koet, että kyseinen lapsi on saavuttanut tuloksensa ahkeruudella ja tunnollisuudella ja toinen ei ole niin jaksanut panostaa, niin eihän siinä mitään pahaa ole, että annat tunnustusta tälle tunnolliselle vaikkapa ravintolaillallisen kautta.

Jos toisella ei ole mitään esteitä samanlaiselle koulumenestykselle, niin sitten ok.

Olisi eri asia, jos antaisit esim. jonkin esineen. 

Nyt annat aikasi ja arvostuksesi ihan eri tavalla. Katkeruutta vain herätät. Kysy Sinkkoselta, jos et mua usko. Nyt on tilaisuus lähettää kysymys tän palstan kautta. 

Kuulostaa lähinnä rangaistukselta.

Mun lapsuudenperheessä oli palkkiojärjestelmä hyvistä koenumeroista. Meillä ne asteikot sovitettiin niin, että veljet saivat kasista saman rahan kuin minä kympistä. Tuo oli meidän kaikkien mielestä reilu systeemi ja erilaisesta asteikosta huolimatta sain silti enemmän rahaa kuin veljet, koska ei ne jaksaneet tsempata edes siihen kasiin. Kaikkia ei vaan koulu kiinnosta, tuli niistä silti ihan kunnon kansalaisia.

Mikset vie molempia juhlimaan toisen menestystä niin näkee mitä juhlitaan. Lapset tosin eivät useinkaan ole kulinaristeja joten tuskin kaehtii mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin kyllä aika tarkkaan, onko molemmilla lapsilla yhtäläiset edellytykset saada koulusta hyviä numeroita. Toisille ne kympit tulee todella helpolla, toiset joutuvat tekemään kovasti töitä kasin eteen.

Jos koet, että kyseinen lapsi on saavuttanut tuloksensa ahkeruudella ja tunnollisuudella ja toinen ei ole niin jaksanut panostaa, niin eihän siinä mitään pahaa ole, että annat tunnustusta tälle tunnolliselle vaikkapa ravintolaillallisen kautta.

Tämä koulumenestyjä on kyllä saanut omalla toiminnallaan ne numerot. Panostaa koulunkäyntiinsä toisin kuin pikkusiskonsa, joka panostaa ulkonäköönsä. Ehkä mä en sitten palkitse etten ole tunneälytön kusipää. Aattelin vaan että olis ollut kiva juttu

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos toisella ei ole mitään esteitä samanlaiselle koulumenestykselle, niin sitten ok.

Tai sitten palkitsee toisen lapsen, kun hän parantaa omaa koulumenestystä vaikkei ihan samalle tasolle toisen kanssa pääsisikään.

Harva lapsi haluaa ulos syömään, no ehkä heselle, meidän lapset eivät halunneet edes sinne.

Lasta on rakastettava koska hän on, ei siksi että hän on hyvä koulussa, hän on jo saanut palkkion mahdollisesta ahkeruudestaan, hyvän numeron.

Vierailija kirjoitti:

Mikset vie molempia juhlimaan toisen menestystä niin näkee mitä juhlitaan. Lapset tosin eivät useinkaan ole kulinaristeja joten tuskin kaehtii mitään.

ei jumalauta, onks tää sitten se oikea tapa? Mun mielestä tää kuulostaa aivan kamalalta, mutta mitäpä mä mistään tietäisin

-ap

Avioeroissa lapsella voi olla muutenkin huolta vanhemman (varsinkin etän) kiintymyksestä. Noin epätasa-arvoisella kohtelulla vahvista sellaisia tunteita. 

Vielä, että toteuttaisit sen tuolla tavoin selän takana, on moitittavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Harva lapsi haluaa ulos syömään, no ehkä heselle, meidän lapset eivät halunneet edes sinne.

Lasta on rakastettava koska hän on, ei siksi että hän on hyvä koulussa, hän on jo saanut palkkion mahdollisesta ahkeruudestaan, hyvän numeron.

Ollaan oltu ennenkin ja tykkäsivät. Ei tässä ole rakkaudesta kyse

-ap

Minun mielestäni ihan oikein, ei lapset aina voi saada kaikkea samaa.

Meillä sai rahaa, jos sai hyvän arvosanan kokeesta - joskus minä en saanut rahaa ja siskoni sai, toisinaan taas minä sain rahaa ja siskoni ei. Koin sen ihan reiluksi järjestelmäksi. Ei sitä ollut yhtään katkera silloin, jos toinen sai palkkion ja itse ei saanut, oli vaan ihan onnellinen sen toisen puolesta.

Jos toinen saa aina kymppejä ja toinen nostaa numeroita kutosesta kasiin, voi olla, että korottaja on tehnyt enemmän duunia koulun eteen. Eli harkitsisin tarkkaan, millä perusteella palkitsisin, varsinkin jos en olisi näkemässä päivittäistä työskentelyä. Koulumenestyksestä palkitseminen voi etenkin tunnolliselle oppilailla lisätä paineita, jos kokee, että vanhemman arvostus täytyy ansaita.

Olisin hyvin varovainen jos toinen menestyy koulussa ja toinen ei ja hyvin menestynyttä palkitaan. On vaan yksi lapsi ja minun oli helppo palkita. 

No miksi ei saa palkita vaan yhtä lasta? Mun lapsuuden perheessä oli monta lasta ja kaikki eri asioissahyviä, ts. musiikissa, eri urheilulajeissa ja yksi oli lukutoukka. Tämä hyvä koulussa sisarus sai koetuloksistaan palkintoja, toiset sai viulukokeen läpäisystä ja jotkut urheilumenestyksestä. Tärkeintä että löytää jokaiselle lapselle joku juttu mikä kiinnostaa ja missä on hyvä, kyllä lapsi huomaa jos palkitaan aiheetta.