Jatkuvasti kamala olo

Luultavasti täysin turha aloitus ja ehdottomasti väärä paikka avautua, mutta kirjoitan silti. Käyn terapiassa kerran viikossa ja olen muutenkin hankkinut apua, lääkkeitä on määrätty ehkä liikaakin ja olen syönyt niitä jo pitkään. Jossain vaiheessa samalla lääkityksellä olo oli siedettävä, toisinaan jopa hyvä. Mutta nyt olo on jatkuvasti huono. Vihaan elämääni mutten yrityksistä huolimatta ole pystynyt muuttamaan sitä. Nyt tuntuu etten jaksa enää edes yrittää.

Työttömyys, yksinäisyys ja kiusaamiskokemukset muokkasivat minusta vähitellen säälittävän ihmisraunion. Terapia tuntuu välillä jopa huonontavan oloani entisestään. Päivät menevät lähes poikkeuksetta itkiessä ja lääkärille soitto tuntuu huonolta idealta koska en missään nimessä halua lisää lääkkeitä. Myös osastolle lähtö tuntuu samasta syystä huonolta idealta. Onko kukaan täällä selviytynyt samanlaisesta tilanteesta, ja jos on niin miten?