Miksi itsemurhaa yrittäneisiin suhtaudutaan niin nuivasti?

Monet ajattelevat, että se on vain huomionhakua. Jokainen, joka todella haluaa päättä päivänsä, sen myös pystyy tekemään. Junaradat esim. ovat kaikkein saatavilla, ellei kyse ole sairaalasänkyyn sidotusta potilaasta. 

Eli myötätunnon kerjäämistä nämä yritykset joidenkin mielestä.

Ihmiset eivät tiedä miten suhtautua, joten ovat hiljaa tai välttelevät kokonaan.

Lisäksi läheiset saattavat olla ihan oikeutetusti vihaisia.

Jos et olisi niin masentunut ja itseesi kietoutunut, saattaisit ymmärtää muita vähän paremmin, mutta taudinkuvaanhan kuuluu omaan itseen käpristyminen.

Ei itsemurha kenellekään ole mikään ilon paikka tai kevyt kahvipöytäkeskustelun aihe.

Mun mielestä kuuluukin suhtautua nuivasti. Jos sillä saisi positiivista huomioita, varmasti useampi lähtisi sille tielle. Itsemurha on raukkamainen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tiedä miten suhtautua, joten ovat hiljaa tai välttelevät kokonaan.

Lisäksi läheiset saattavat olla ihan oikeutetusti vihaisia.

Jos et olisi niin masentunut ja itseesi kietoutunut, saattaisit ymmärtää muita vähän paremmin, mutta taudinkuvaanhan kuuluu omaan itseen käpristyminen.

Ei itsemurha kenellekään ole mikään ilon paikka tai kevyt kahvipöytäkeskustelun aihe.

Niin, masentunut tuskin tahallisesti aiheuttaa surua ja pahaa mieltä läheisilleen. Itse ainakin olin hyvin kiltti ja empaattinen vaikka pyörittelin itsemurhan mahdollisuutta pitkään mielessäni, ja hyvin lähellä se olikin. Olin niin pitkään ajatellut muita, että halusin kerrankin ajatella itseäni. Se olin minä, joka elin elämääni. Se olin minä, joka kantoi sen tuskan sisälläni. Se olin minä, joka itki iltaisin pöydän alla vuodesta toiseen. Se olin minä eikä kukaan muu ja minun oli tavattoman paha olla. Siksi en kyllä pitäisi itsemurhan tehneitä itsekkäinä. En myöskään ole vihainen ihmisille, jotka tekevät itsemurhan. Sen tuskan läpikäyneenä, en koskaan pyytäisi ketään elämään sen kanssa jos hän itse ei halua. Uskon, että jokainen lopultakin yrittää parhaansa ja jos ei yritäkään, niin no, se on elämää. 

Itselläni on läheinen joka teki itsemurhan. Häneltä jäi lapsia. Onhan se sydäntäsärkevää joutua selittämään pienille lapsille, miksi isä ei ole enää täällä, mutta en silti ole missään vaiheessa ollut vihainen tai ajatellut, että läheiseni teki itsekkäästi. Ajattelen vain, että tämä on elämää eikä kaikki selviydy siitä yhtä hyvin. 

Mulla on vähän samanlainen suhtautuminen itsemurhaan kuin japanilaisilla. Joskus on parempi kuolla kuin elää suunnattoman syyllisyyden ja häpeän kanssa ja itsemurhakin voi olla keino palauttaa kunniansa. 

Siksi koska se ahdistaa ihmisiä. Siksi heitetään jotain kovaa puhetta, ettei se paistaisi läpi ja ettei asiaa tarvitsisi miettiä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Monet ajattelevat, että se on vain huomionhakua. Jokainen, joka todella haluaa päättä päivänsä, sen myös pystyy tekemään. Junaradat esim. ovat kaikkein saatavilla, ellei kyse ole sairaalasänkyyn sidotusta potilaasta. 

Eli myötätunnon kerjäämistä nämä yritykset joidenkin mielestä.

Miksi alapeukut? 

Yritin vain selittää ilmiötä. En sanonut, että kuulun tällä tavoin suhtautuviin. 

Eli edelleen uskon, että ihmiset pitävät draama-queenina tällaista itsemurhaa yrittänyttä. Ihan varmasti siinä onnistuu, jos haluaa oikeasti. 

Mä toivoin vaan, että joku olis tullut halaamaan. Mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tiedä miten suhtautua, joten ovat hiljaa tai välttelevät kokonaan.

Lisäksi läheiset saattavat olla ihan oikeutetusti vihaisia.

Jos et olisi niin masentunut ja itseesi kietoutunut, saattaisit ymmärtää muita vähän paremmin, mutta taudinkuvaanhan kuuluu omaan itseen käpristyminen.

Ei itsemurha kenellekään ole mikään ilon paikka tai kevyt kahvipöytäkeskustelun aihe.

Niin, masentunut tuskin tahallisesti aiheuttaa surua ja pahaa mieltä läheisilleen. Itse ainakin olin hyvin kiltti ja empaattinen vaikka pyörittelin itsemurhan mahdollisuutta pitkään mielessäni, ja hyvin lähellä se olikin. Olin niin pitkään ajatellut muita, että halusin kerrankin ajatella itseäni. Se olin minä, joka elin elämääni. Se olin minä, joka kantoi sen tuskan sisälläni. Se olin minä, joka itki iltaisin pöydän alla vuodesta toiseen. Se olin minä eikä kukaan muu ja minun oli tavattoman paha olla. Siksi en kyllä pitäisi itsemurhan tehneitä itsekkäinä. En myöskään ole vihainen ihmisille, jotka tekevät itsemurhan. Sen tuskan läpikäyneenä, en koskaan pyytäisi ketään elämään sen kanssa jos hän itse ei halua. Uskon, että jokainen lopultakin yrittää parhaansa ja jos ei yritäkään, niin no, se on elämää. 

Itselläni on läheinen joka teki itsemurhan. Häneltä jäi lapsia. Onhan se sydäntäsärkevää joutua selittämään pienille lapsille, miksi isä ei ole enää täällä, mutta en silti ole missään vaiheessa ollut vihainen tai ajatellut, että läheiseni teki itsekkäästi. Ajattelen vain, että tämä on elämää eikä kaikki selviydy siitä yhtä hyvin. 

Omaan itseen ja pahaan oloon käpertyminen on eri asia kuin itsekkyys.

Olen itsekin masentuvaa tyyppiä, ja tuntenut ihmisiä jotka ovat oman käden kautta lähteneet täältä. Itsekkyydellä ei ole mitään asian kanssa tekemistä: pikemminkin itsemurhaaja pitää itseään niin epäkelpona että on parempi siivota itsensä pois toisten elämää häiritsemästä.

Ja tuo on sitä _itseen käpertymistä_. Kenenkään mokat eivät ole niin massiivisia että itsemurha olisi hyvä ratkaisu. Ratkaisuna se on pikemminkin kuin syöpäsolu, sairastuttaa vain terveenkin kudoksen ympäriltään.

Itsemurhaa yrittäneitä hoitavilta pitäisi ehdottomasti edellyttää esim. edes alkeellista empatiaa.

Jos itsensä aikoo murhata, niin siinä kannattaa onnistua kerralla, niin ei tarvitse tällaisia kysellä.

Itse pidän itsemurhaa yrittäneitä itsekkäin ja huomion hakuisina, sekä erittäin ilkeinä ihmisinä.

Itsemurhaa miettivä ja yrittävä on aina äärimmäisen tuskan keskellä. Sellaisella ihmisellä on täydellisen helvetillistä.

Masentunut ei ole mikään paha ja itsekäs ihminen. Masentunut syyllistää ja häpeää itseään koko ajan.

En keksi mitään niin vastenmielistä, heikkoa ja iljettävää ihmistyyppiä kuin nuo kaikkein heikoimmassa asemassa olevien haukkujat ja mitätöijät.

Halveksin ja vihaan tuollaisia ihmisiä koko rikotun ja tuhotun sydämeni joka solulla.

Kukaan ilkeä ja paha ihminen ei sairastu edes mihinkään masennukseen tai edes ajattelekaan itsensä tappamista. Sellaiset ihmiset porskuttavat tässä elämässä muita talloen, haukkuen ja tuhoten.

Riippuu kai vähän siitäkin miten sitä itsemurhaa on yrittänyt. Naisille on tyypillistä napata yliannos lääkkeitä ja soittaa itselleen ambulanssi. Tämä on lähinnä huomiohuoraamista eikä varsinainen yritys päättää päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhaa miettivä ja yrittävä on aina äärimmäisen tuskan keskellä. Sellaisella ihmisellä on täydellisen helvetillistä.

Masentunut ei ole mikään paha ja itsekäs ihminen. Masentunut syyllistää ja häpeää itseään koko ajan.

En keksi mitään niin vastenmielistä, heikkoa ja iljettävää ihmistyyppiä kuin nuo kaikkein heikoimmassa asemassa olevien haukkujat ja mitätöijät.

Halveksin ja vihaan tuollaisia ihmisiä koko rikotun ja tuhotun sydämeni joka solulla.

Kukaan ilkeä ja paha ihminen ei sairastu edes mihinkään masennukseen tai edes ajattelekaan itsensä tappamista. Sellaiset ihmiset porskuttavat tässä elämässä muita talloen, haukkuen ja tuhoten.

Ei jokainen itsemurhan tehnyt tai yrittänyt ole masentunut. Varmasti suurin osa vähintään tuntee jonkinlaista masennusta, elämäntilanteestaan, menneisyydestään tai tulevaisuudestaan, mutta jokainen ei silti ole välttämättä masentunut.

No jotku voi ajatella että "on tässä muillaki vaikeaa ja töissä silti käydään ja yritetään pärjätä"

Enkä nyt tarkota että ite ajattelen noin, niin tarvi alkaa huutamaan 😌. tuli vaan mieleen tämmöinen näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Monet ajattelevat, että se on vain huomionhakua. Jokainen, joka todella haluaa päättä päivänsä, sen myös pystyy tekemään. Junaradat esim. ovat kaikkein saatavilla, ellei kyse ole sairaalasänkyyn sidotusta potilaasta. 

Eli myötätunnon kerjäämistä nämä yritykset joidenkin mielestä.

Kaikki ei halua junan alle, vaikka haluaisikin kuolla. On sillä tavallakin väliä.

Mä en ainakaan uskalla suhtautua enää mitenkään. Mitä tahansa sanoo, niin toinen kääntää sen jotenkin niin että tilanne on vielä masentavampi ja yrittää taas itsemurhaa. Ei voi puhua kuin jostain että onpas kylmä ilma ja vettäkin on sadellut. Hyvä kun ylipäätään uskallan edes pitää enää yhteyttä. En halua sitä niskoilleni, että jonkun sanomiseni takia se vielä onnistuu siinä yrityksessään.

Kaikki viha on pelkoa ja kaikki pelko on menettämisen pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ajattelevat, että se on vain huomionhakua. Jokainen, joka todella haluaa päättä päivänsä, sen myös pystyy tekemään. Junaradat esim. ovat kaikkein saatavilla, ellei kyse ole sairaalasänkyyn sidotusta potilaasta. 

Eli myötätunnon kerjäämistä nämä yritykset joidenkin mielestä.

Kaikki ei halua junan alle, vaikka haluaisikin kuolla. On sillä tavallakin väliä.

Ei tosiaan millään pahalla, mutta itsensä voi tappaa lukemattomilla eri keinoilla ja juna on vain yksi niistä ja samalla muuten yksi huomiohuoramaisimmista tavoista.

Jos itsensä haluaa tappaa on onnistumisen mahdollisuus miltei varma, ellei käy tajuttoman paska tuuri (esim. päähän ampumisesta selviääkin vammautuneena hengissä, jne).

Vierailija kirjoitti:

Jos itsensä aikoo murhata, niin siinä kannattaa onnistua kerralla, niin ei tarvitse tällaisia kysellä.

Itse pidän itsemurhaa yrittäneitä itsekkäin ja huomion hakuisina, sekä erittäin ilkeinä ihmisinä.

Minä olen sitä mieltä että jokainen voi tehdä omalla elämällään mitä haluaa. Jos haluaa kuolla niin siitä vaan, ei ole multa pois. Surullista mutta siltikin mulle ok. Itsemurhan voi tehdä kunhan sen tekeminen ei vahingoita muita esim. ajamista rekkapäin tai junan alle hyppämistä en hyväksy.