Kertokaa muistojanne seuramatkoista 70-90 -luvuilla

Se jäi ikuisesti mieleen, kun suunnilleen Kööpenhaminan korkeudella puoli koneellista jo lauloi kovaan ääneen Kotimaani onpi Suomi. Ja se oli varhainen aamulähtö. Osa porukasta oli ajanut yön läpi tilausbussilla ja ilmeisesti aloittanut lomatunnelman virityksen jo ennen Mikkeliä. Eivätke ne lalulajat olleet mitään riehuvia häiriköitä vaan ihan perus-korhosia iloisella lomamatkalla.

Silloin matkustelu oli paljon eksoottisempaa Etelä-Euroopassa. Kreikassakin oli huonompi elintaso ja oma kulttuuri vahvasti esillä. Aaseja oli hyvin paljon oikeissa töissä kaikkialla. Siellä bussissa laulettiin just noita isänmaallisia lauluja. Oli myös tervetuliaistilaisuus. Lentokoneessa taputettiin, kun se oli maakosketuksessa laskun jälkeen. Halpa viina houkutti joitakin. Mummelit siellä olivat kokomustassa asussa. Taksit ja kaikki oli halpaa. Ruoka puoli-ilmaista

Nyt siellä on sellaista kuin täälläkin. Eksotiikka puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Silloin matkustelu oli paljon eksoottisempaa Etelä-Euroopassa. Kreikassakin oli huonompi elintaso ja oma kulttuuri vahvasti esillä. Aaseja oli hyvin paljon oikeissa töissä kaikkialla. Siellä bussissa laulettiin just noita isänmaallisia lauluja. Oli myös tervetuliaistilaisuus. Lentokoneessa taputettiin, kun se oli maakosketuksessa laskun jälkeen. Halpa viina houkutti joitakin. Mummelit siellä olivat kokomustassa asussa. Taksit ja kaikki oli halpaa. Ruoka puoli-ilmaista

Nyt siellä on sellaista kuin täälläkin. Eksotiikka puuttuu.

Eksotiikkaahan virtaa nyt sinne ja tänne laumoittain.

Osa aikuisistakin matkailijoista oli 1960-1970-luvuilla ekaa kertaa lentokoneessa ja ekaa kertaa ulkomailla. Heille jo kesy hotelliruoka oli melkoinen shokki, kun kaikki maut olivat uusia: vihannekset, yrtit, juustot, oliiviöljy. Eikä ruokaan kuulunut maito, leipä ja voi.