Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5-vuotiaan loputon huomionjano ja uhma
13.03.2016 |
Ymmärrän et lapset kaipaa huomiota mutta viisveellä on karmea uhma menossa eikä siedä ollenkaan sitä että huomio on josskin muussa. Haluaa myös (yllättävää) että joku aikuinen leikkii hänen kanssaan koko ajan ja juuri niin kuin hän päättää, muuten alkaa kiukkuilu ja kiusanteko. Ollaan vanhemmat ihan helisemässä, tuntuu että illat on yhtä riitaa ja huutoa, elämäntilanne ollut aika raskas viimeiset pari vuotta muutenkin niin väsymys painaa jo. Voi olla että lapsi oirehtii sitä osaltaan myös. Kotona on lisäksi vajaa parivuotias, jolla uhma alkamassa, tuntuu että isompi vauvailee perässä... Onko viisivuotiailla tuollainen vauvailu ja uhmaaminen yleistäkin? Mitä pitäisi tehdä, olla vaan seurana koko ajan vai opettaa välillä tekemään yksin, keppiä (kuvainnollista huom! ) vai porkkanaa? Muuten on ihana, empaattinen ja fiksu lapsi etenkin kun on tarpeeksi puuhaa mutta aivan mahdottoman kovatahtoinen.
Kommentit (5)
Ei kuulosta tutulta. Lapset ovat yksilöitä. Meillä ei ole ollut tuollaista koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia nyt vaan. Ette tietenkään rupea leikkikavereiksi 5-vuotiaalle, te olette aikuisia eikä lapsi määrä teitä eikä ketään muutakaan. Lapsi huutaa niin kauan kun huudolla saa jotain aikaan. Ehkä jos huutamisesta seuraisi jotain negatiivista, se huutaminen saattaisi loppua? Riko vaikka kananmuna lapsen päähän seuraavan kerran kun hän alkaa huutamaan. Tai kuiskaa että poliisit vievät sinut pois kun huudat noin.
Tilannekohtaisesti joko keppiä tai porkkanaa. Tuntuvat, johdonmukaiset ja loogiset seuraamukset käytöksestä.
Meilläkin toinen on ollut alusta saakka helpompi tapaus, on esim. hyvin puheella ohjautuva kun esikoinen taas tekee mitä tekee niin kauan kun estetään tekemästä. Välillä tuntuu myös et on liiankin fiksu tunnetasoonsa nähden (lukee laskee on kiinnostunut siitä miten kaikki toimii), ei suostu ymmärtämään että päätökset ei oo hänen käsissään. Lapsi uskoo hetkellisesti kieltoa rangaistuksen uhalla tai rangaistuksella, mut näkee että vaan siksi. Ei oo tippaakaan luontaista auktoriteettiuskoa tuolla nappulalla! Tuntuu et joko tuleva johtaja tai rikollinen ja kaidalla tiellä olisi kivempi pitää. Kyllä tiedän et lapset on hankaliakin. Sitä vaan oon miettinytkin et onko noin hankalia, vai onko meillä vaan stressikertoimet muista syistä niin tapissa että tuntuu vain hankalalta. Myönnän että johdonmukaisuudessa voitaisiin vieläkin petrata, mutta yksi periaate on kyllä pysynyt ja me päätetään ei lapsi, tuntuis vaan että sen pitämiseen vois olla joku helpompikin keino!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, lapset osaavat olla suhteellisuudentajuttomia ja itsekkäitä paskiaisia. Tämä tuli yllätyksenä?