Lue keskustelun säännöt.
Filosofiaa: Mistä tiedän että olen olemassa
09.03.2016 |
Voisiko joku kertoa, olenko ollenkaan olemassa.
Aisteihin ei voi luottaa, vaikka näen itseni peilistä. Tiedän sen. Aivotkin prosessoivat aistimuksia. Aivoihin ei siis voi luottaa myöskään.
Siis mistä tiedän että olen ylipäänsä olemassa? Haluaisin tietää toki.
PS. ei tarvitse vastata kysymykseen per se, koska en luota näkööni lainkaan, mutta oikeasti haluaisin tietää olenko edes olemassa. Olenko?
PS2. Tiedän toki että olemassaolon tarkoitus on luoda uutta olemassaoloa. Tämä on toki helppoa ja ymmärrettävää, mutta mistä tiedän, että olen ylipäänsä olemassa? En voi luoda mitään, jos en edes ole olemassa. Mitä siis tehdä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita sormi peräreikään ja pyöritä kunnolla. Tunnetko pyörityksen? Ota tämän jälkeen sormi pois peräreijästäsi ja haista sitä. Haiseeko se mansikalle? Jos haisee niin et ole olemassa. Haistata sormeasi nyt jolla kulla läheisellä. Kysy miltä se haisee? Jos vastaus on jotain negatiivista niin et ole homo.
Miten tähän kysymykseen saamasi vastaus vaikuttaisi elämääsi käytännössä? Terv. Filosofi
Vierailija kirjoitti:
"Ajattelen, siis olen"
Ajatukset syntyvät aivoissa ja aivot prosessoivat aistimuksia ja aisteihin ei voi luottaa. Kehäpäätelmä on ajatuksesi vain. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi et voisi luottaa aisteihisi? Mihin muuhun sitä sitten voisi luottaa jos ei omaan itseensä ja aisteihinsa? Kyllä mä ainakin... Mä olen tässä ja nyt, sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tähän kysymykseen saamasi vastaus vaikuttaisi elämääsi käytännössä? Terv. Filosofi
Toki haluaisin tietää olen käytännössä edes olemassa. Filosofian peruskysymyksiä - siis tämä käytännön olemassaolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon että voin hyvinkin olla tietokone/keinoäly jossain simulaatiossa.
Nämä on tänne palstalle vähän liian erikoisia juttuja ja ketjuun tulee kaikenmaailman sormenperäreijässärutkuttelijoita, niin että se siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ajattelen, siis olen"
Ajatukset syntyvät aivoissa ja aivot prosessoivat aistimuksia ja aisteihin ei voi luottaa. Kehäpäätelmä on ajatuksesi vain. Sorry.
Kyllä minä ainakin luotan aisteihini. Jos on nälkä niin teen ruokaa. Jos paskattaa niin menen vessaan, vedän housut kinttuun, istun pöntölle ja vedän käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi et voisi luottaa aisteihisi? Mihin muuhun sitä sitten voisi luottaa jos ei omaan itseensä ja aisteihinsa? Kyllä mä ainakin... Mä olen tässä ja nyt, sillä selvä.
Jännä. Minulle on itsestäänselvää, ettei aisteihin voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että voin hyvinkin olla tietokone/keinoäly jossain simulaatiossa.
Nämä on tänne palstalle vähän liian erikoisia juttuja ja ketjuun tulee kaikenmaailman sormenperäreijässärutkuttelijoita, niin että se siitä sitten.
No työnnäpä kokeeksi sormi perseeseesi ja nuuhkaise sitä oiken kunnolla ja hartaasti. Kerro sitten haisiko se miltä ja siitä piditkö kuitenkin siitä hajusta hieman. Muista olla ennenkaikkea rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli raiskausta ei tapahdu oikeasti, joten se on ok?
Miten mitään voi olla olemassa? Koko ajatus minkään olemassaolosta on täysin järjetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedäkään. Mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä nykyisen tilanteen kannalta, vaikka et saisikaan olemassaolostasi varmuutta? Elät ehkä omassa illuusiossasi, mutta yhtä hyvin voit ottaa kaiken irti siitä illuusiosta. Ei millään ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, mutta se voi olla myös vapauttavaa. Mitä me sillä merkityksellä?
Vierailija kirjoitti:
Miten mitään voi olla olemassa? Koko ajatus minkään olemassaolosta on täysin järjetön.
Ja se perustelu oli? Tehkää ihmiset töitä ja syökää voita.
Niin mutta mistä tiedät että muita on olemassa, näet maailman omien silmien kautta joten et voi tietää onko vaikka naapurin Pena oikeasti olemassa
Et oo olemassa, et...en minäkään...täällä ei ole ketään...