Onko normaalia että eron jälkeen seurustelu ei kiinnosta?
Erosin tammikuussa ja kaikki sanoo että uutta matoa vaan koukkuun, ei kannata jäädä suremaan yksinään. Mua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa vastakkainen sukupuoli tällä hetkellä, ei kiinnosta edes puhua tai tutustua keneenkään. En edes sure eroa, ihan hyvin mulla yksin on asiat, pitääkö välttämättä koko ajan seurustella? Pelkästään ulkopuolisen paineen takia.
Kommentit (12)
Onko muka jokin ulkopuolinen paine seurusteluun?
Älä huoli, erosin kohta 1,5v sitten ja en ota enää kuuleviin korviin toisten kommentteja. Ei kiinnosta yhtään seurustelu, ehkä musta tulee sit yksinäinen vanha piika :D
Mä en halua seurustella siksi, että kaipaan vielä exää, kun oltiin niin kauan yhdessä. Olin laastarisuhteessa, mutta se oli pelkkää vertailua exään ja nyt olen yksin, kunnes tai jos joskus löydän jonkun uuden. Suhteeni oli pitkä, puoli elämää kestänyt lasteni isään, joten ei ole helppoa aloittaa tässä iässä kenenkään kanssa enää ainakaan vain sen takia, että pitäisi seurustella. Olen aina ollut nirso. ottajia olisi nytkin, mutta ei kiinnosta kuka tahansa. Jos joskus joku vie jalat alta niin se on sit eri asia. Exää en saa takaisin enää, vaikka häntä vielä rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Onko muka jokin ulkopuolinen paine seurusteluun?
On tosiaankin. En ole ap, mutta nuori sinkkunainen ja kaikki utelevat aina parisuhdestatuksesta vaikka olen moneen kertaan sanonut ettei suhde-elämä kiinnosta. Sinkkunainen on outo ilmestys ja saat kuulla uteluiden päälle sitä vanhaa läppää jostain muka kiireisistä vkonlopuista, monista miehistä ja seksipaljoudesta. Ei jaksaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muka jokin ulkopuolinen paine seurusteluun?
On tosiaankin. En ole ap, mutta nuori sinkkunainen ja kaikki utelevat aina parisuhdestatuksesta vaikka olen moneen kertaan sanonut ettei suhde-elämä kiinnosta. Sinkkunainen on outo ilmestys ja saat kuulla uteluiden päälle sitä vanhaa läppää jostain muka kiireisistä vkonlopuista, monista miehistä ja seksipaljoudesta. Ei jaksaisi...
Olen 24-vuotias ja ollut aina sinkku. Ehkä vikani ovat niin ilmeisiä muille, että ei kysytä...
Enemmän minä arvostan heitä, jotka eron jälkeen osaavat elää ja katsella elämää eteenpäin itsekseen, kuin heitä, jotka haluavat heti eron jälkeen "seurustella" jonkun kanssa. ikään kuin osoittakseen ex-kumppanilleen, että katso nyt mitä menetit. Että tällaisen "saaliin" sain heti koukkuun... Ja jotenkin minusta tuntuu, että tällaiset "laastari suhteet" eivät useinkaan edes kestä, koska niissä saatetaan helposti hakemaan kaikkea sitä ex-kumppani ei ollut. jonkinlaista vastakohtaa. Ta jos kumppanin hakemisen (alitajuinen) motiivi on vain osoittaa, että en ole huono vaan kelpaan heti myös jollekulle toiselle...
Tarkennan vielä -todennäköisesti suotta- että vaikka arvostankin heitä enemmän, jotka eron jälkeen osaavat elää ja katsella elämää eteenpäin itsekseen, niin totta kai jokainen voi löytää miloin vain "sen" uuden kumppanin. Mutta kyllä minusta eron jälkeen yleensä kannattaa ensin hieman malttaa ja odottaa, että pöly on laskeutunut. - Mutta toki tämä on helppo sanoa, sillä luultavasti pitemmissä suhteissa on vuosia jpa vuosikymmeniä on voitu olla virallisesti yhdessä, vaikka vuosiin ei ole ollut mitään yhteistä, vaan on pysytty koska on haluttu esittää esimerkiksi lapsille "hyviä vanhempia" - ikään kuin lapset eivät olisi huomanneet sitä, että vanhemmat eivät vuosiiin ole sanoneet toisilleen, mitään joka osoittaisi kiinnostusta ja välittämistä toista kohtaan....
On hieno taito osata elää yksinkin, monet ei sitä osaa. Ja on myös viisasta odottaa ihmistä joka kolahtaa, eikä seurustella kenen tahansa kanssa, koska muut sitä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän minä arvostan heitä, jotka eron jälkeen osaavat elää ja katsella elämää eteenpäin itsekseen, kuin heitä, jotka haluavat heti eron jälkeen "seurustella" jonkun kanssa. ikään kuin osoittakseen ex-kumppanilleen, että katso nyt mitä menetit. Että tällaisen "saaliin" sain heti koukkuun... Ja jotenkin minusta tuntuu, että tällaiset "laastari suhteet" eivät useinkaan edes kestä, koska niissä saatetaan helposti hakemaan kaikkea sitä ex-kumppani ei ollut. jonkinlaista vastakohtaa. Ta jos kumppanin hakemisen (alitajuinen) motiivi on vain osoittaa, että en ole huono vaan kelpaan heti myös jollekulle toiselle...
Joo, mulle kävi just noin. Aloin seurustelemaan exän täydellisen vastakohdan kanssa, mutta se oli vastakohta niin hyvässä kuin pahassa. Tuli exää ikävä ja yksin jäin - en kestänyt vaan.
Minä olen ollut reilun vuoden sinkkuna, eikä minulla ole tänä aikana ole ollut mitään suurempaa intoa seurusteluun. Ero sinänsä oli minulle helppo päätös, enkä sitä ole suuremmin kipuillut, mutta ei vain ole energiaa ihmissuhteiden luomiseen. No jotain pientä säätöä oli loppuvuodesta, mutta en mitään pitkää suhdetta ollut hakemassa. En pidä itseäni mitenkään omituisena eikä kukaan ole kysellyt, miksei minulla ole uutta kumppania.
Erosin, ja nyt 9 vuotta ollut jo yksin. Joo, ei kiinnosta vieläkään nähtävästi.
riippuu ihmisestä, joidenkin pitää seurustella aina