Miksi sosiaalisuutta pidetään automaattisesti hyvänä ominaisuutena?

Varmaan siksi kun ihmisten vahvuus on kyky yhteistyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi kun ihmisten vahvuus on kyky yhteistyöhön.

Sosiaalisuus ei liity kommenttiisi mitenkään.

Sosiaaliset taidot ovat eri asia.

Kyllä, tekee hyvää olla myös itsekseen. Mutta se ei ole mikään sosiaalisten taitojen vastakohta. Sosiaalisia taitoja arvostetaan, koska ne helpottavat käytännössä kaikkea kanssakäymistä muiden kanssa. Ja koska harva voi nykymaailmassa elää erakkona keskellä metsää vailla ihmiskontakteja, ovat sosiaaliset taidot ja sosiaalinen älykkyys ehkä kaikkein tärkein taito nyky-yhteiskunnassa pärjäämisessä.

Olen huomannut aivan saman. Monesti työpaikoillakin edellytetään sosiaalisuutta, vaikka oleellisempaa olisi, että on hyvät sosiaaliset taidot. Ihmisillä tuntuu menevän nämä kaksi asiaa sekaisin. Monet (eivät toki kaikki) ns. sosiaaliset ihmiset ovat tosiasiassa varsin ikäviä juoruilijoita ja selkäänpuukottajia.

Elämä on. Ekstrovertteja on enemmän kuin introvertteja ja enemmistön ehdoilla mennään.

Väittäisin kyllä että Suomessa introvertteja on enemmän. Siksi on hassua, miten paljon suulautta arvostetaan.

Introverttikin voi olla sosiaalinen! Introvertin ja ekstrovertin ero on se, että introvertti lataa akkujaan olemalla yksin ja ekstrovertti olemalla ihmisten kanssa, yksinkertaistettuna. Ensitapaamisella ei voi päätellä kenestäkään, mikä -vertti hän on. Introvertti voi haluta ja osata olla ihmisten kanssa, mutta hän tarvitsee aikaa olla yksin.

Seiska, siis ihminen, joka ei saa voimia ja energiaa eikä nauti yhdessäolosta, onkin sitten yhdessäolohakuinen...? Pikkuisen nyt puhut läpiä päähäsi.

Se sen sijaan on ihan totta, että sosiaalisuus eli sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiminen EI välttämättä ole sama asia kuin sosiaalinen taitavuus.

Mutta aika usein nuo silti ovat kytköksissä toisiinsa. Sosiaalisesti kömpelö kuormittuu ja stressaantuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja kokee siksi yksinolon tärkeäksi. Ja toisaalta sosiaalisesti taitava saa kanssakäymisestä mielihyvää, koska saa siitä onnistumisen kokemuksia -> viihtyy sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Siksi - koska sosiaalisten taitojen itsearvioiti on melko mahdotonta - on helpompi esim. työhönottohaastattelussa kysyä sitä, miten hyvin ihminen viihtyy sosiaalisessa tilanteessa. Voi, kuten kaikkiin kysymyksiin, niin tuohonkin voi tietysti valehdella...

Mutta se, että joutuu työympäristöön, jossa on pakko työskennellä tiimissä, maisemakonttorissa jne. on jo sen verran kuormittavaa, että viihtyminen sosiaalisessa kanssakäymisessä versus tykkääminen yksin puurtamisesta ja rikkumattomasta työrauhasta ovat aika olennaisia juttuja.

Mä tykkään olla omassa rauhassani todella paljon, mutta olen myös sosiaalinen. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Seiska, siis ihminen, joka ei saa voimia ja energiaa eikä nauti yhdessäolosta, onkin sitten yhdessäolohakuinen...? Pikkuisen nyt puhut läpiä päähäsi.

Se sen sijaan on ihan totta, että sosiaalisuus eli sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiminen EI välttämättä ole sama asia kuin sosiaalinen taitavuus.

Mutta aika usein nuo silti ovat kytköksissä toisiinsa. Sosiaalisesti kömpelö kuormittuu ja stressaantuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja kokee siksi yksinolon tärkeäksi. Ja toisaalta sosiaalisesti taitava saa kanssakäymisestä mielihyvää, koska saa siitä onnistumisen kokemuksia -> viihtyy sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Siksi - koska sosiaalisten taitojen itsearvioiti on melko mahdotonta - on helpompi esim. työhönottohaastattelussa kysyä sitä, miten hyvin ihminen viihtyy sosiaalisessa tilanteessa. Voi, kuten kaikkiin kysymyksiin, niin tuohonkin voi tietysti valehdella...

Mutta se, että joutuu työympäristöön, jossa on pakko työskennellä tiimissä, maisemakonttorissa jne. on jo sen verran kuormittavaa, että viihtyminen sosiaalisessa kanssakäymisessä versus tykkääminen yksin puurtamisesta ja rikkumattomasta työrauhasta ovat aika olennaisia juttuja.

Sanoin, että introvertti voi olla sosiaalinen. Yritin sanoa, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, että introvertti olisi sosiaalisesti taitamaton erakko ja ekstrovertti viettäisi kaiken aikansa ihmisten kanssa tullen toimeen kaikkien kanssa. Ääripäitäkin on toki, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin siinä jossain välissä. Ilmeisesti ilmaisin itseäni huonosti, pahoittelen. 

Viimeiseen kappaleeseen vielä, se introvertti todellakin voi tykätä tiimissä työskentelystä, se vain vie häneltä enemmän energiaa kuin ekstrovertilta. Tiedän ihan omasta kokemuksestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seiska, siis ihminen, joka ei saa voimia ja energiaa eikä nauti yhdessäolosta, onkin sitten yhdessäolohakuinen...? Pikkuisen nyt puhut läpiä päähäsi.

Se sen sijaan on ihan totta, että sosiaalisuus eli sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiminen EI välttämättä ole sama asia kuin sosiaalinen taitavuus.

Mutta aika usein nuo silti ovat kytköksissä toisiinsa. Sosiaalisesti kömpelö kuormittuu ja stressaantuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja kokee siksi yksinolon tärkeäksi. Ja toisaalta sosiaalisesti taitava saa kanssakäymisestä mielihyvää, koska saa siitä onnistumisen kokemuksia -> viihtyy sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Siksi - koska sosiaalisten taitojen itsearvioiti on melko mahdotonta - on helpompi esim. työhönottohaastattelussa kysyä sitä, miten hyvin ihminen viihtyy sosiaalisessa tilanteessa. Voi, kuten kaikkiin kysymyksiin, niin tuohonkin voi tietysti valehdella...

Mutta se, että joutuu työympäristöön, jossa on pakko työskennellä tiimissä, maisemakonttorissa jne. on jo sen verran kuormittavaa, että viihtyminen sosiaalisessa kanssakäymisessä versus tykkääminen yksin puurtamisesta ja rikkumattomasta työrauhasta ovat aika olennaisia juttuja.

Sanoin, että introvertti voi olla sosiaalinen. Yritin sanoa, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, että introvertti olisi sosiaalisesti taitamaton erakko ja ekstrovertti viettäisi kaiken aikansa ihmisten kanssa tullen toimeen kaikkien kanssa. Ääripäitäkin on toki, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin siinä jossain välissä. Ilmeisesti ilmaisin itseäni huonosti, pahoittelen. 

Viimeiseen kappaleeseen vielä, se introvertti todellakin voi tykätä tiimissä työskentelystä, se vain vie häneltä enemmän energiaa kuin ekstrovertilta. Tiedän ihan omasta kokemuksestani.

No nyt itse sekotit nuo kaksi asiaa eli sosiaalisuuden (halun olla sosiaalisessa kanssakäymisessä) ja sosiaaliset taidot (kyvyt). Eikös me jo päästy siitä yksimielisyyteen, että ne eivät välttämättä ole sama asia? 

Ja introverttiudessa on nimenomaan kyse niukasta halusta olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Näin ollen tosiaan introvertti EI voi olla sosiaalinen, mutta VOI olla sosiaalisesti taitava. (Tosin koska sosiaaliset taidot yleensä hioutuvat harjoituksen myötä ja koska hyvistä sosiaalisista kyvyistä seuraa usein onnistumisen kokemuksia -> viihtymistä sosiaalisessa kanssakäymisessä, tuo yhdistelmä ei ole kovin todennäköinen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seiska, siis ihminen, joka ei saa voimia ja energiaa eikä nauti yhdessäolosta, onkin sitten yhdessäolohakuinen...? Pikkuisen nyt puhut läpiä päähäsi.

Se sen sijaan on ihan totta, että sosiaalisuus eli sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiminen EI välttämättä ole sama asia kuin sosiaalinen taitavuus.

Mutta aika usein nuo silti ovat kytköksissä toisiinsa. Sosiaalisesti kömpelö kuormittuu ja stressaantuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja kokee siksi yksinolon tärkeäksi. Ja toisaalta sosiaalisesti taitava saa kanssakäymisestä mielihyvää, koska saa siitä onnistumisen kokemuksia -> viihtyy sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Siksi - koska sosiaalisten taitojen itsearvioiti on melko mahdotonta - on helpompi esim. työhönottohaastattelussa kysyä sitä, miten hyvin ihminen viihtyy sosiaalisessa tilanteessa. Voi, kuten kaikkiin kysymyksiin, niin tuohonkin voi tietysti valehdella...

Mutta se, että joutuu työympäristöön, jossa on pakko työskennellä tiimissä, maisemakonttorissa jne. on jo sen verran kuormittavaa, että viihtyminen sosiaalisessa kanssakäymisessä versus tykkääminen yksin puurtamisesta ja rikkumattomasta työrauhasta ovat aika olennaisia juttuja.

Sanoin, että introvertti voi olla sosiaalinen. Yritin sanoa, että kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, että introvertti olisi sosiaalisesti taitamaton erakko ja ekstrovertti viettäisi kaiken aikansa ihmisten kanssa tullen toimeen kaikkien kanssa. Ääripäitäkin on toki, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin siinä jossain välissä. Ilmeisesti ilmaisin itseäni huonosti, pahoittelen. 

Viimeiseen kappaleeseen vielä, se introvertti todellakin voi tykätä tiimissä työskentelystä, se vain vie häneltä enemmän energiaa kuin ekstrovertilta. Tiedän ihan omasta kokemuksestani.

No nyt itse sekotit nuo kaksi asiaa eli sosiaalisuuden (halun olla sosiaalisessa kanssakäymisessä) ja sosiaaliset taidot (kyvyt). Eikös me jo päästy siitä yksimielisyyteen, että ne eivät välttämättä ole sama asia? 

Ja introverttiudessa on nimenomaan kyse niukasta halusta olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Näin ollen tosiaan introvertti EI voi olla sosiaalinen, mutta VOI olla sosiaalisesti taitava. (Tosin koska sosiaaliset taidot yleensä hioutuvat harjoituksen myötä ja koska hyvistä sosiaalisista kyvyistä seuraa usein onnistumisen kokemuksia -> viihtymistä sosiaalisessa kanssakäymisessä, tuo yhdistelmä ei ole kovin todennäköinen.)

En sekoittanut, tai sitten ilmaisin taas itseäni huonosti.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että introvertti ei voi olla sosiaalinen, nauttia sosiaalisesta kanssakäymisestä ihan luonnostaan? Miksi näin? Oletko itse introvertti, ekstrovertti vai ambivertti? Asteikolla 1-5 (introvertti-ekstrovertti), mikä olet? 

Itse olen tuolla asteikolla jossakin numero kahden paikkeilla, kuitenkin selkeästi introvertti. Pidän ihmisseurasta, mutta yksin jäätyäni olen väsynyt ja tarvitsen taukoa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Oletko sitä mieltä, etten ole introvertti?

Sosiaalinen ei ole lainkaan sama asia kuin yhteistyökykyinen. Yhteistyöhön tarvitaan sosiaalisia taitoja, joita ei ole kaikilla sosiaalisilla ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tekee hyvää olla myös itsekseen. Mutta se ei ole mikään sosiaalisten taitojen vastakohta. Sosiaalisia taitoja arvostetaan, koska ne helpottavat käytännössä kaikkea kanssakäymistä muiden kanssa. Ja koska harva voi nykymaailmassa elää erakkona keskellä metsää vailla ihmiskontakteja, ovat sosiaaliset taidot ja sosiaalinen älykkyys ehkä kaikkein tärkein taito nyky-yhteiskunnassa pärjäämisessä.

Kyllä, kunhan muistaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat täysin eri asia. Hyvin sosiaalinen voi olla omaamatta alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja, jolloin henkilö onkin rasittava hölöttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Seiska, siis ihminen, joka ei saa voimia ja energiaa eikä nauti yhdessäolosta, onkin sitten yhdessäolohakuinen...? Pikkuisen nyt puhut läpiä päähäsi.

Se sen sijaan on ihan totta, että sosiaalisuus eli sosiaalisesta kanssakäymisestä nauttiminen EI välttämättä ole sama asia kuin sosiaalinen taitavuus.

Mutta aika usein nuo silti ovat kytköksissä toisiinsa. Sosiaalisesti kömpelö kuormittuu ja stressaantuu sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja kokee siksi yksinolon tärkeäksi. Ja toisaalta sosiaalisesti taitava saa kanssakäymisestä mielihyvää, koska saa siitä onnistumisen kokemuksia -> viihtyy sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Siksi - koska sosiaalisten taitojen itsearvioiti on melko mahdotonta - on helpompi esim. työhönottohaastattelussa kysyä sitä, miten hyvin ihminen viihtyy sosiaalisessa tilanteessa. Voi, kuten kaikkiin kysymyksiin, niin tuohonkin voi tietysti valehdella...

Mutta se, että joutuu työympäristöön, jossa on pakko työskennellä tiimissä, maisemakonttorissa jne. on jo sen verran kuormittavaa, että viihtyminen sosiaalisessa kanssakäymisessä versus tykkääminen yksin puurtamisesta ja rikkumattomasta työrauhasta ovat aika olennaisia juttuja.

Juupa juu, kyllähän se sosiaalinen viihtyy seurassa, mutta se, jolla on sosiaalisia taitoja, saa myös muut viihtymään ja tässä on se vissi ero, joka erottaa sosiaaliset hölöttäjät sosiaalisesti taitavista. Usein juuri introvertit ovat sosiaalisti taitavia, usko tai älä.

Sosiaaliset taidot ovat erittäin tärkeitä taitoja! Mutta pitää muistaa, että puhelias ei tarkoita samaa kuin hyvät sosiaaliset taidot. Jos ihmisellä on tapana puhua puputtaa välittämättä muista ollenkaan, ei hänellä silloin ole kovin hyvää sosiaalista silmää. Sama juttu jos päällisin puolin reipas ja rohkea ihminen käyttäytyy öykkärimäisesti.

Sitten on vielä erikseen nämä introvertti & ekstrovertti. Sitä varmaan oikeasti tarkoitit. Introverttiys on vieläkin valitettavan aliarvostettua.

Vielä olisi muistettava sekin, että introvertti nauttii usein seurasta, kun seuraa ei ole liikaa eli yhden-kahden hengen seurue voi olla mitä voimaannuttavin, kun taas isot ihmisjoukot rasittavat. Sosiaalinen voi olla myös yhden henkilön kanssa kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut aivan saman. Monesti työpaikoillakin edellytetään sosiaalisuutta, vaikka oleellisempaa olisi, että on hyvät sosiaaliset taidot. Ihmisillä tuntuu menevän nämä kaksi asiaa sekaisin. Monet (eivät toki kaikki) ns. sosiaaliset ihmiset ovat tosiasiassa varsin ikäviä juoruilijoita ja selkäänpuukottajia.

Aivan. Tässä on varmaan kyse siitä, että ihmiset eivät tiedä, mitä käsitteellä sosiaalinen/sosiaalisuus tarkoitetaan. Ihmiset yhdistävät nuo käsitteet sosiaalisiin taitoihin. Siksi sosiaalinen kuulostaa monen mielestä pelkästään positiiviselta. Mutta kun ihmiset perehtyvät sanojen näiden käsitteiden sisältöön, he varmasti muuttavat mieltään. 

Sosiaalinen ihminen, jolla ei ole sosiaalisia taitoja, on aika ikävä tyyppi. Sellaisia on aika paljon. Tulee mieleen esimerkiksi puheliaita hölisijöitä, jotka laukovat totuuksiaan yhtään välittämättä siitä, loukkaako puhe jotakuta, pitääkö puhe paikkaansa jne. Monelle tällaiselle hölisijälle on tärkeää saada aikaan pientä kohua, hämminkiä, kyräilyä, juoruja jne.