Mitä helvettiä teen tämän psykoosin pelon kanssa?

Ihminen joka on oikeasti tulossa hulluksi ei itte tiedä sitä... sulla ei oo mitään hätää.

Keskitä ajatuksesi johonkin. Tee vaikka vihko, mihin kirjoitat, mitä toivot terapiasta saavasi ja mistä asioista haluat puhua. Sitten aina vihko mukaan, niin muistaa, mikä pelotti ja milloin. Saat vähän etäisyyttä asioihin, näet mikä laukaisi pelon ja silleen. Kokeile edes.

Aplla on jokin lukko elämässään josta pitää päästä yli. Juttele psykolle.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on oikeasti tulossa hulluksi ei itte tiedä sitä... sulla ei oo mitään hätää.

Näin olen kuullut, mutta silti pelko on ja pysyy :/

ap

Vierailija kirjoitti:

Keskitä ajatuksesi johonkin. Tee vaikka vihko, mihin kirjoitat, mitä toivot terapiasta saavasi ja mistä asioista haluat puhua. Sitten aina vihko mukaan, niin muistaa, mikä pelotti ja milloin. Saat vähän etäisyyttä asioihin, näet mikä laukaisi pelon ja silleen. Kokeile edes.

Kiitos ideasta! (:

ap

Puhu siitä siellä terapiassa ja hae itsellesi päivystyksellistä apua jos tuntuu, että pelko alkaa kasvaa liian isoksi että jaksat selviytyä sen kanssa terapiaan asti. Emme me täällä pysty asiaa ratkaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Puhu siitä siellä terapiassa ja hae itsellesi päivystyksellistä apua jos tuntuu, että pelko alkaa kasvaa liian isoksi että jaksat selviytyä sen kanssa terapiaan asti. Emme me täällä pysty asiaa ratkaisemaan.

Tietysti! Ette tietenkään voi ratkaista ongelmaani, mutta vertaistuki olisi varmasti hyväksi! 

ap

Ehkä dus lohduttaa se, että monet hullut elävät ihan hyvää elämää. Jos sulla on joku läheinen, puhu hönelle ja kysy, että jos psykoosi iskisi niin toimittaisivatko ne sut hoitoon. Varmasti toimittaisivst ja sitä kautta pääsisit sitten taas jaloillesi.

Eli koita ymmärtää, että ei se pdykoosikaan mikään lopullinen juttu olisi.

Luota diagnoosiin. Ahdistuneisuushäiriö ja sos.tilanteiden pelko ei sinusta hullua tee. Ymmärrän tilanteesi hyvin, sillä minulle sanottiin, että minua vaivaa stressi. En millään uskonut ja ajattelin, että tilani johtui jostakin muusta psyykkisestä sairaudesta (en nähnyt stressiä aiheuttaa tekijää, koin kaiken olevan kunnossa). Sitten vain päätin luottaa, että ammattilainen näkee tilanteeni paremmin. Neljä kk on mennyt tilanteen toteamisessa, mutta helpottaa vähitellen pikkuhiljaa.

Jos ahdistus kasvaa sietämättömäksi mene lääkäriin.

Tuo voi olla myös ocd:ta. Kärsin aivan samasta. Hiljattain tämä on helpottanut vähän, mutta tilalle on tullut muita ocd-oireita. Ocd ei aina oireile pakkotoiminnoin, vaan se voi ilmetä myös pelkkinä pakkoajatuksina. Ahdistavaa, tiedän. Puhu psykologillesi. Hän kyllä osaa auttaa.

Lääkkeet! :'D

Jos tykkäät, niin käy pitkässä suihkussa tai kylvyssä. Masturboi. Tee jotain, mikä antaa kaikille aisteille jotain.

Syö jotakin tosi väkevää tai tulista, mikä vie huomion toisaalle. (Monista marketeista saa ekstraekstratulisia karkkeja.)

Katso joku jännä elokuva tai komedia popparin kanssa.

Älä lue liikaa tätä palstaa, täällä tulee terveellekin huono olo.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on oikeasti tulossa hulluksi ei itte tiedä sitä... sulla ei oo mitään hätää.

Kyllä tietää!

Tuo hulluksi tulemisen pelko on osa häiriötäsi ja et ole saamassa psykoosia. Vaikka kuinka yrittäisit et saa psykoosia. Se vasta olisi helpottavaa, kun ei olisi sairaudentuntoa enää, mutta valitettavasti sinun häiriöissäsi näin ei tule käymään.

Ei hulluksi vain yhtäkkiä "tulla". Siihen tarvitsee sysäyksen, tapahtuman tai muuta. Ahdistushäiriö tuo mieleen kaikkia pelkoja, joille ei ole todellista pohjaa. Eikä hulluna olo ole niin kamalaa. Itse pystyn ylläpitämään työtä johtavassa asemassa ja tätä nykyä parisuhdetta myös - vaikka olenkin raskas tuttöystävä, olen myös hauska, avoin ja mielenkiintoinen. Tarvitsen vain paljon paljon aikaa levätä ja ladata pattereita. En tee vapaa ajallani mitään kuormittavaa vaan ainoastaan asioita, joista nautin. Lääkkeet ja terapia toimivat ylläpitävinä toimina itselleni. Eli ei mitään hätää!

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi olla myös ocd:ta. Kärsin aivan samasta. Hiljattain tämä on helpottanut vähän, mutta tilalle on tullut muita ocd-oireita. Ocd ei aina oireile pakkotoiminnoin, vaan se voi ilmetä myös pelkkinä pakkoajatuksina. Ahdistavaa, tiedän. Puhu psykologillesi. Hän kyllä osaa auttaa.

Olen epäillyt sitä, koska tarkkailen itseäni muutenkin paljon. Bakteerikammo ja emetofobia ovat liiankin tuttuja minulle. Olen myös kärsinyt pakkoajatuksista jotka liittyvät muiden tai itseni satuttamiseen yms.

ap