Onko kellään muulla ollut vauva-aika helppoa, mutta 1-vuotiaana paljon haasteellisempaa?

Meillä siis kuopuksesta kyse, joka oli tosi helppo vauva. Ainakin verrattuna isoveljeen, jolla oli maitoallergia ja elämä helpottui vasta n. 2-vuotiaana. Mutta tämä kuopus. Alusta asti totutin hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä ja hän nukahtikin tosi helposti aina n. kahdeksan maissa. Yöt nukkui tosi hyvin. n. puolivuotiaana nukkui jo täydet yöt eikä enää juonut maitoa öisin. Yksillä päikkäreillä ollaan menty jo n. puolivuotiaasta eteenpäin ja edelleen nukahti helposti kahdeksalta. Rytmi on ollut ihan sama koko ajan. Mitään muutoksia ei ole tapahtunut.

n. 11 kk iässä alkoivat yölliset vatsavaivat. Herää ainakin pari kertaa itkemään ja jonkin ajan kuluttua paukuttelee. Ei rauhoitu itsekseen omassa sängyssä vaan pakko ottaa syliin. Välillä rimpuilee sylissäkin ja on muutenkin aika raskasta kantaa tuollaista 10kg pötikkää edestakaisin. Välillä otan viereen ja hieron mahaa jne. mutta en halua totuttaa häntä nukkumaan vieressäni vaan omaan sänkyyn. Neuvolassa käskettiin kokeilemaan unikoulua. Taas ihan järjetön neuvo, ihan kuin lapsi nyt vaan tavan vuoksi olisi järjestänyt itselleen ilmavaivoja, joista nyt unikouluttamalla pääsisi eroon.

Maitotuotteita tietysti ensimmäisenä epäilin vatsavaivojen aiheuttajaksi, mutta erikoista on, että mitkään korvikkeet tai imettäminen eivät koskaan aiheuttaneet mitään oireita. Lisäksi oltiin käytetty lähinnä vain hapanmaito tuotteita ennen kuin vatsavaivat alkoivat. Nyt en ole pariin viikkoon antanut mitään maitotuotteita ja silti lapsella on vieläkin näitä vatsavaivoja. Maitohappobakteeri on myös käytössä.

No just kun ehtisin miettiä, että onneksi lapsi sentään nukahtaa helposti, niin eikös vaan siihenkin tullut muutos. Ihan yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä 1v ja 1kk iässä lapsi ei vaan enää nukahda kahdeksalta. Mitään muutosta ei ole tullut rytmeihin, ei ole oppinut mitään uutta taitoa tms. Yhtäkkiä lapsen unentarve vaan väheni. Nyt on mennyt kaksi viikkoa näin: kun laitan lapsen sänkyyn (ihan samalla tavalla ja samoilla iltapuuhilla ja rutiineilla kuin aiemminkin) hän alkaa reuhoa ja mönkiä pitkin sänkyä, nousee kokoajan pystyyn, huutaa ja haluaa sängystä pois, yrittää kiivetä sängystä pois. Sylissä rauhoittuu mutta heti kun laitan takaisin sänkyyn niin sama meno jatkuu. Ja saa kyllä ennen nukkumaanmenoa paljon hellyyttä ja sylissä oloa jne. Nukahtaa vasta n.21-22. En voi käsittää että miksi illat ovat yhtäkkiä ihan hulinaa, kun aiemmin meni kaikki niin hyvin. Ja tosiaan ei siis mitään muutoksia ole tapahtunut. Onko kellään ollut samantapaista ja mikä siihen auttaisi?