Voiko yliopistossa pärjätä "olen aika huono kaikessa, enkä viitsi opetella vaan jätän tekemättä jos en voi teettää muilla"-asenteella?

Riippuu yliopistosta. Jossakin hömpässä voi varmaan päästä pitkällekin... Teekkarina taas homma katkeaa ensimmäiseen jaksoon.

Ryhmätöistä kyse? Motivaation puute tai yksityiselämä/ työt ehkä häiritsevät? Ei tietenkään voi pärjätä, vaan opinnot jäävät silloin kesken. Aina superjaksamisasenteellakaan ei nimittäin pärjää ihan heti erinomaisesti. :)

No jos ei mitään viitsi tehdä niin eihän ne opinnot itsestään etene.

Ei tuolla asenteella pärjää. Sen sijaan muutaman poliittisesti tai ainejärjestöissä aktiivisen tiedän, joiden asenne on "olen hiivatisti muita parempi ja siksi muiden pitää tehdä kaikki mun puolestani" ja jotka pärjäävät sillä lähes keskinkertaisesti. Ei heidtä tietenkään mitään tutkijoita tule, mutta olitiikassa ja järjestömaailmasa menestyvät kandeina/maistereinakin.

Kuulostaa ihan kauppakorkealta :D

Riippuu, mitä pärjäämisellä tarkoitetaan. Kursseista voi päästä läpi, mutta paljonko rivi ykkösiä lohduttaa...

Mutta tosiaan jos kyse vain ryhmätöissä sluibailusta niin fiksuahan tuo jopa on jättäytyä taka-alalle. Jos ei osaa niin antaa muiden hoitaa ettei pilaa yhteistä tulosta. Tai jos on hyvin ujo ja pelkää esiintymistä niin miksei antaisi sen paremman esiintyjän vetää presentaatiota. Esim. pakollisilla enkun ja ruotsin kursseilla tätä monet harrastivat...

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan kauppakorkealta :D

Vain unelmissasi. Joidenkin kurssien osalta täytyi tehdä hiivatisti töitä, että pääsi edes läpi. Eli vaikka asenne olisi kohdallaan, sekään ei aina riitä heti. Toki jossain vaiheessa hyvällä asenteella ehtii oppia kaiken.