Lue keskustelun säännöt.
Ennen olin alisuoriutuja, nyt täydellisyyden tavoittelija
21.02.2016 |
Onko kohtalotovereita?
Miksi minulle kävi sitten näin.
Peruskoulussa en saanut tarvitsemaani tukea ja opinnot menivät miten menivät. Koin aina olevani muita huonompi ja koulumenestys olikin aivan surkeaa.
Sitten pääsin, kuin ihmeen kaupalla, amk-opintoihin, mutta opintojen alussa sairastuin masennukseen. Pääsin kuitenkin hoitoon ja tutkimuksiin ja masennuksen taustalta löytyi erilaisuuteni. Meni vuosia toipumiseen ja tietynlaiseen katkeruuteen, joka johtui siitä, ettei minua tavallaan huomattu lapsena. Kaikki pitivät minua tyhmänä ja laiskana, eivätkä he nähnyt todellista minääni tai sitä, että olisin tarvinnut erityistukea.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna masennus muutti elämäni ja ei suinkaan huonommaksi. Löysin tavallaan itseni, sain työkaluja myös opiskeluihin ja tajusin mahdollisuuteni. Älykkyystesti kertoi myös aivan jotain muuta kuin tyhmyyttä.
Siitä alkoi minun nousukauteni. Aloin menestyä koulussa, sain elämäni hallintaan. Löysin intohimoni.
Nyt katselen elämää aivan uusin silmin ja minulla on suuria, mutta ei mahdottomia unelmia tulevaisuuteni varalle.
Kyllä elämä kantaa.
Kommentit (5)
Kiitos paljon! Toivon, että muutkin erilaiset kokevat viimeistään aikuisena valaistumisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo ettei mene överiksi. Täydellisyyden tavoittelijat pilaavat usein avioliittonsa ja kaverisuhteensa, kun vaativat mahdottomia myös muilta. Onnelliset tyytyvät vähempään.
Kyllä, käyn edelleen terapiassa ja tuosta täydellisyyden tavoittelusta on tullut nyt big issue. Yritän löysäillä, mutta se on välillä haastavaa, koska epäonnistumiset sattuu paljon ja tulee lapsuuden muistot mieleen.
Hieno homma! Mulle kävi toisin päin. Koulussa olin se kympin tyttö ja harrastin ja suoritin koko lapsuuteni niin mahdottomasti, että nyt aikuisena olen alisuoriutuja. Amk-tutkinnolla varustettu suorittavan tason työtä tekevä henkilö vailla minkäänlaista kunnianhimoa. Haluan vain päästä mahdollisimman helpolla. :D Ongelma tämä ei ole itselleni, mutta muille tuntuu välillä olevan. Pääasia, että olen itse ok tämän asian kanssa. Mutta lasteni annan ottaa lapsuutensa rennosti, ehtii sitä sitten aikuisena suorittamaan, ja niin päin sen pitäisi mielestäni olla.
Hienoo. <3 Kaikkea hyvää sinulle!