Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin perhe ja koko suku kauheita juorukelloja
18.02.2016 |
Eivät kykene pitämään yksinkertaisimpiakaan salaisuuksia hetkeäkään. Eivät edes osaa juoruilla niin, että kertoisivat juorun ja saisivat vaihdossa toisen, vaan vaahtoavat menemään kaiken kuulemansa ja näkemänsä saman tien. Kälättävät koko ajan puhelimiinsa, ja viestit piippaa, jopa autolla ajaessaan. Ja silloinkin sisältö on aina vain tätä juoruamista.
Tosi ahdistavaa kun heidän luonaan pitää kuitenkin vierailla silloin tällöin ja muutenkin yhteyttä pitää, mutta kun joka sana kerrotaan eteenpäin aina... kumppaninkaan kanssa ei oikein enää uskalla puhua mitään, kun hän kuitenkin "vahingossa" kertoo siitä äidilleen, ja sen jälkeen koko kaupunki tietää asian. Vähän vaarallistakin esimerkiksi tilanteessa jossa harkitaan työpaikan vaihtamista, asunnon ostamista tai myymistä, yms.
Kommentit (3)
Näitä on ja riittää.
'Haistan' heti naisesta joka on juorukello, sen vaan näkee. Vaikka kuinka hän sen yrittää piilottaa, mutta ei ...jossain vaiheessa/ yhteydessä koko korttitalo sortuu.
Säälittää kun jotkut eivät ymmärrä kuinka paljon käytöksestä pystyy jo lukemaan. Tai pitävät sitten itseään niin viisaana, että luulevat ettei toinen huomaa...
Tunnollisuus nyt vaan loistaa jo naamasta/silmistä... ja vieläpä valheella on lyhyet jäljetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti, sen mies ja yksi veljistäni ovat niitä pahimpia juoruilijoita. Ei tarvitse olla edes kyse salaisuuksista, niin heti ovat huutelemassa toisten asioita eteenpäin.
Ärsyttää etenkin silloin kun jotain suurta tapahtuu jollekin ja tiedän sen ennen kuin asiaa koskeva henkilö kerkeää siitä minulle ilmoittamaan. Koita siinä sitten ilosesti yllättyä, kun tohkeissaan tullaan kertomaan joku ilouutinen, jonka joku muu on juuri hiukan ennen katsonut asiakseen ilmoittaa.
Ärsyttää myös silloin kun saan tietää jopa itselle tuntemattomien tai puolituttujen asioista, niin pienistä kuin isoistakin.
Näillä vielä hirveä tarve tunkea nokkansa joka asiaan. No veli ehkä enemmänkin sellainen hölösuu, joka luulee tuollaisen olevan normaalia. Ei kuitenkaan puutu toisten asioihin. Äidin mies vielä värittelee kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Äiti uskoo ja lähtee mukaan tarinointiin.
Mua lähinnä hävettää noiden käytös ja koitan olla kertomatta mitään hirveän henkilökohtaista. Pienetkin asia tosin kaikuu jopa toisiin kaupunkeihin. Ahdistaa silloin kun kysyvät mitä vaikkapa siskolle kuuluu. kysyisivät siltä itseltään, jos niin kovin kiinnostaa..
Onko muilla samanlaista ja miten olette selvinneet sen yli?